Rémy Finlanden tuotepäällikkö Jukka Panttila

Valmistuttuaan Panttila hakeutui gourmet-ravintola Amadeukseen ja toimi siellä kaksi vuotta eri tehtävissä. Kun ravintola sai anniskeluoikeudet, niin Panttila vastasi viini- ja juomalistan rakentamisesta ja perehtyi samalla eri juomiin ja juomatyyppeihin. Kahden vuoden kuluttua totesi, että “homma ei anna enää mitään uutta” ja hakeutui perinteikkäälle Kaivohuoneelle hovimestariksi. Puolen vuoden kuluttua Amadeus vaihtoi omistajaa ja Panttila kutsuttiin ravintolapäälliköksi. Vuonna 1990 hän siirtyi Herrick Arvidsonin, nykyisen Rémy Finlanden, palvelukseen myyntiedustajaksi. Alussa toimitusjohtaja ja omistaja Christian Nordlund hoiti päämieskontaktit ja verovapaan kaupan, Panttila puolestaan “osti salkun ja lähti kiertämään ravintoloita ja Alkoja”. Tuotteita oli silloin listattuna Alkossa 11 kappaletta. Nykyisin Rémy Finlandella on tusinan verran henkilökuntaa ja toista sataa tuotetta ravintola- tai yksityisasiakkaiden saatavilla. Vuonna 1991 yhtiöstä tuli ranskalaisen emoyhtiön Rémy-Cointreaun täysin omistama tytäryhtiö.

Tuotepäälliköllä monipuolinen toimenkuva

Rémy Finlanden määrällisesti suurin tuoteryhmä ovat viinit, vaikka tärkein yksittäinen tuote on konjakki. Rémy Finlanden tuotesalkussa ovat periaatteessa kaikki muut juomat paitsi kirkkaat juomat vodka, gini ja vaalea rommi. Rémy-Cointreau kuuluu myös suurimpiin samppanjatuottajiin ja sen merkkejä ovat mm. Krug, Piper-Heidsieck ja Charles Heidsieck. Lisäksi Rémy-Cointreau omistaa kiertoteitse osaksi itävaltalaisen Lenz Moserin sekä australialaisen Blue Pyrenees -viinimerkin. Useimmat Rémyn jakelemat viinivalmistajat eivät ole sen omistuksessa, mutta monien nimekkäiden tuottajien kanssa tehdään laajaa yhteistyötä. Tällaisia ovat mm. kalifornialainen Mondavi ja Loiren de Ladoucette. Italialainen Antinori on laajasti Rémyn jakelussa. Rémy pyrkii kansainväliseen yhteistyöhön samanlaisen laatumielikuvan omaavien tuottajien kanssa. Kaikki Rémy Finlanden päämiehet eivät kuitenkaan ole joustavia pienen maan ja monopolin ongelmien suhteen, joten niitä ei ole Alkossa saatavilla.

Viinien tuotepäällikön toimenkuvaan kuuluvat käytännöllisesti katsoen kaikki viineihin liittyvät asiat alkaen päämieskontakteista sekä yhteydenpidosta tukkureihin ja Alkoon aina tarjousten tekemiseen, mainonnan suunnitteluun ja muihin markkinointitoimenpiteisiin, kuten tukkujen kanssa tehtäviin kampanjoihin. Alkon kanssa kampanjoita ei voikaan järjestää. Myyntihenkilökunnan koulutus- ja esitemateriaalin tuottaminen vaativat suurta työtä sillä viinivalikoima elää jatkuvasti. Rémyn osasto ViiniExpossa vaatii kerran vuodessa Panttilalta kuukauden työpanoksen ja myös illat kuluvat hyvin järjestelyissä. Rémyn osasto ei ole perinteisesti kuulunut messujen vaatimattomimpiin. Myös päämiehet käyvät mielellään tutustumassa markkinoihin ja katsomassa kuinka asiat hoituvat, jolloin heidän vierailunsa käytännön järjestelyineen vievät paljon huomiota. Panttila haluaisi käydä myös ravintoloissa, mutta aika riittää niihin harvoin. Monipuolisen toimenkuvan vuoksi Panttilan on vaikea nimetä eniten työllistävät asiat.

Viineistä ei saa ytimekästä tietopakettia

Viineihin ja juomiin liittyvän teoreettisen tiedon Panttila on hankkinut pääasiassa oma-aloitteisesti lukemalla. Amadeuksen aikana Panttila luki ensimmäiseksi Hugh Johnsonin Viiniatlaksen kannesta kanteen. Nykyiseen toimenkuvaan kuuluvat päämiesvierailut antavat myös tietoa, kun “osaa katsella ympärilleen ja esittää kysymyksiä niin aina jotakin oppii”. Monet päämiehet lähettävät säännöllisesti tietoa, tosin osalla tiedonjakaminen on niukempaa. Panttilan mielestä tiedot pitää itse hankkia, jos niitä aikoo saada. Internet on nykyään lähes ehtymätön tietolähde. Viinit ovat niin laaja alue, että niistä ei ole olemassa tietopakettia, joka “parilla kolmella kerralla iskeytyisi ihmisten kaaliin”. Panttilan kohdalla tietojen hankintaa on helpottanut myös viiniharrastus ja sen antama perustieto.

“Kylmästi ajatellen viini on kauppatavaraa siinä missä muukin, mutta ravintoloiden ja huippuviinejä tuottavien päämiesten kanssa työskentely edellyttää, että pitää tietää niin alasta kuin tuotteestakin enemmän ja pystyä keskustelemaan muustakin kuin hinnasta. Asiakkaille pitää pystyä esittelemään tuntematon viini ihan eri tavalla kuin esimerkiksi saippua tai pöytäliina. Valtaosa huippuviineistä myydään ravintoloiden kautta ja on hyvä, jos on tietämystä myös siltä puolelta ja tarvittaessa mahdollisuus perehdyttää ravintolahenkilökuntaa viinin saloihin.”

Rémy Finlande on “perinteinen” agentuuri eikä sillä ole toistaiseksi omaa maahantuontia. Suomessa on tällä hetkellä Rémyn mielestä kannattava ja toimiva ratkaisu toimia tukkuliikkeiden ja Alkon jakeluverkoston kautta. Alkon vähittäismyynti on Rémyn ykkösasiakas. Moni on sitä mieltä, että Alkon monopoli pitäisi heti murtaa ja viinit saada maitokauppoihin. Panttila ei kuitenkaan halua kiirehtiä monopolin purkamista, sillä “Alkolla on periaatteessa parhaat edellytykset hoitaa viinikauppaa tässä maassa”. Alko ei elä ja tee voittoa laajalla valikoimalla, vaan halvoilla viineillä, joita myydään valtavia määriä. Rémylle on etua nykyisessä yhden jakelijan tilanteessa siitä, että se pyrkii keskittymään “maineikkaisiin ja laatutuotteisiin, joita ei myydä suuria määriä ja jotka ovat usein vähän kalliimpia”.

Jos Alkoa ei olisi, näiden viinien myynti pelkästään ravintoloille ei olisi välttämättä kannattavaa. Panttilan mielestä monopolin purkautumisen seurauksena ainakin laatuviinien hintataso nousisi huomattavasti nykyisestä. Viinikauppa kuitenkin todennäköisesti vapautuu tulevaisuudessa. Panttilan visioissa Alko olisi Ranskan Nicolas-ketjun tyylinen erikoisliikkeiden verkosto kevennetyllä organisaatiolla. Volyymiviinit kuitenkin myytäisiin muualla.

Tutut merkit pärjäävät

Alan tavan mukaan Jukka Panttila ei halua puhua konkreettisista menekkiluvuista. Rémyn merkittäviä ja tärkeitä viinejä ovat Cardinal-perheen bordeaux-viinit sekä Villa Antinori -viinit. Kuohuviineissä kalliimpi Gancian Asti sekä halvempi Pinot di Pinot kuuluvat merkittäviin tuotteisiin. Alsacen eri rypäleistä sekoitettu Special Fruits de Mer kuuluu myös tärkeisiin tuotteisiin. Mikään näistä viineistä ei kuuluu halpoihin viineihin. Vaikka Uuden Maailman viineistä puhutaan paljon, niin esimerkiksi Le Cardinal Blancin myynti on kasvanut tänä vuonna kolmanneksella. Samoin Antinorin viinien myynti on kasvanut. Panttilan mielestä ihmiset ovat osittain palaamassa tuttuihin ja varmoihin merkkeihin. Viinejä kokeilevat pääasiassa kaupunkilaiset ja nuoret sekä työn puolesta matkustavat ja ulkona syövät ihmiset. Viiniä silloin tällöin ostava Matti Meikäläinen puolestaan valitsee tutun ja hyväksi koetun, sopivan hintaisen pullon.

Viinien kulutuksen voimakas kasvu on johtanut siihen, että uusia viinejä tulee markkinoille kiihtyvällä vauhdilla. Tosin myynnin kasvu ei yksittäiselle maahantuojalle tai agentille ole välttämättä yhtä voimakasta, koska vapautumisen myötä markkinoille on tullut uusia kilpailijoita ja tuotteita kasvanutta kakkua jakamaan, vaikka Rémy on “pääsääntöisesti tyytyväinen myyntinsä kehitykseen”. Vastakohtana mennyt lama vaikeutti toimintaa siten, että laadukkaiden viinien menekki kärsi. Laman aikana Rémyn oli “vastaavasti pakko tuoda markkinoille edullisia viinejä, koska käytännöllisesti katsoen ainoa asiakas (Alko) vaati niitä”.

Viinit ovat elintarvikkeita

Panttilan filosofian mukaan kaikki viinit on periaatteessa tarkoitettu ruoan kanssa nautittaviksi ja ne ovat osa ateriakokonaisuutta, mutta “parhaat viinit maistuvat hyvälle myös ilman ruokaa”. Viinin nauttimisessa ruoan kanssa tai ilman on vaikea antaa mitään sääntöjä, sillä välillä voi olla hetki, jolloin viini on parhaimmillaan ilman ruokaa. Esimerkiksi “kauniina kesäiltana voin istua ulos, avata pullon Tignanelloa ja nauttia olostani”. Panttila pyrkii mielenkiinnon vuoksi käymään viininmaisteluissa, joissa on yrityksen omia viinejä verrattavissa muihin viineihin.

Kiinnostusta Panttilassa herättää myös sellaisten viinien maistelu, joiden “tietää olevan spesiaaleja ja joita ei ehkä ole mahdollisuutta toista kertaa elämässään maistaa”. Viinit ovat Panttilalle kuitenkin lähinnä elintarvikkeita, joita tulee nauttia oikeassa yhteydessä eli aterialla ja mieluiten hyvässä seurassa. Viinien elintarvikeluonne näkyy myös siinä, että niitä ei voi myydä huippuhinnoilla, vaikka tekisi kuinka hyvää tuotetta. Ihmiset ovat halukkaita maksamaan vain spesialiteeteista.

Klassisten viinimaiden monipuoliset viinit

Panttila on klassisten viinimaiden, lähinnä Ranskan ja Italian, kannattaja. Uudesta maailmasta tulee myös hyviä viinejä, mutta vaikka valtaosa Uuden maailman viineistä ovat ihan OK, “meillä saatavat viinit ovat keskenään niin samanlaisia, että ne eivät herätä kiinnostusta minussa”. Ranskasta, puhumattakaan Italiasta, löytyy joka tilanteeseen sopiva viini. Viinin ja ruoan yhteensovittamisessa ratkaisee se kenelle niitä tarjoaa, sillä kaikkien pitämä viini on helppo löytää, mutta “ruokien suhteen täytyy enemmän miettiä, mitä haluaa vierailleen tarjota”.

Kotioloissa voi lähteä mieliviinistä ja miettiä sitten mitä ruokaa sen kanssa voisi syödä, vaikka aina valinta ei osukaan kohdalleen. Uusia viinejä Panttilalla on myös kodin työpöydällä odottamassa, kun töissä ei ole ehtinyt niihin tutustua ja “työt voi mukavasti viedä myös kotiin”. Kotona suositaan punaviinejä ja yleensä Panttila hankkii kohtuuhintaisia viinejä kotona kypsytettäväksi. Viinien hankinnassa rajana on noin 200 markkaa vaikka se saattaakin joskus joustaa. Hän arvostaa hyviä viinejä ja on monipuolinen makumieltymyksiltään.

Suosikkiviinejä hänen on vaikea nimetä, sillä tärkeintä on kaikin puolin laadukas viini, joka on tilanteeseen sopiva ja jossa kaikki osaset ovat kohdallaan. Sen ei välttämättä tarvitse olla kallis viini. Tärkeintä on, että siinä on jotakin, joka tekee siitä mieleen jäävän. Avovaimo on myös “tarkka siitä mitä juo ja arvostaa hyviä viinejä”. Viime aikojen suosikki on ollut kuiva fino-sherry sen jälkeen, kun hän kävi uudella päämiehellä Williams & Humbertilla. Suhteellisen kevyt fino sopi hyvin kuumaan ilmastoon ja Jerezissä se sopi erinomaisesti äyriäisvoittoisten aterioiden kanssa. Muistettava elämys oli kuusi vuotta sitten Bordeaux’n viinimessujen yhteydessä päämiehen, burgundilaisen Reine Pedaquen, tarjoama viiden viimeisen vuosikerran valkoisen Corton Charlemagnen maistelu, jossa lisäksi tarjoiltiin tuplamagnumista vuosikerta 1949. Viini oli “fantastinen ja hämmästyttävän raikas”. Kahden vuoden kuluttua uudestaan tarjoiltuna sama viini oli kuitenkin paljon heikompi.

Panttila ei harrasta pelkästään viinimatkailua, mutta yhdistää kuitenkin sekä työ- ja lomamatkoihin tutustumista eri viinialueisiin ja päämiehiin, jos ne sattuvat reitin varrelle. Jos lomamatka suuntautuu alueille, jossa viiniä kasvaa, niin Panttila ottaa sen huomioon matkaa suunnitellessaan. Taannoin Panttila halusi hankkia madeiraa ja lomakohteeksi tuli siten valittua Madeira. Edelleenkin matkoilla Panttila maistelee mielellään itselleen tuntemattomia juomia. Muina harrastuksina Panttilalla oli menneinä vuosina työnteko iltaisin ja viikonloppuisin. Noin vuosi sitten hän päätti luopua vapaaehtoisista ylitöistä ja keskittyä “elämän harrastamiseen”. Nykyisin hän harrastaa vanhassa talossa asumista “aivan Vantaan ääriliepeillä keskellä maaseutua”, mikä karsii muita toimintoja ja pitää harrastukset “tiettyjen raamien sisällä”.

Ismo Järvinen

Haastattelu julkaistu ensi kerran 19.11.1998 ja Nautiskelijassa 14.10.2006.