Alkon tuoteasiantuntija Jukka Sopenperä viinien maailmassa

Sopenperän viinikipinä syntyi ammatin vaatimusten sekä “huuhaa-harrastuksen” eli etiketinkeräilyn perusteella. Viinikipinään vaikutti keräilyluonteeseen kuuluva halu tietää mitä myy ja halu “välttää potaskan puhumista asiakkaalle”. Helsingissä viiniharrastusta helpotti myös pääsy maistelemaan ja testaamaan monia uutuuksia. Lisäksi elintarvikekemian opintoihin kuulunut aistinvarainen arviointi helpotti viiniharrastusta. Silloin Sopenperä oppi käyttämään maku- ja hajuaistia. Lähtökohtana oli insinöörimäisen analyyttinen ote viiniharrastukseen, mutta viininharrastuksessa tarvitaan sekä tietopohjaa että tuntemuksen kartuttamista. Ilman makupuolta viiniharrastus on “taulu ilman raameja, kun taas ilman taustatietoa kokonaiskuva ontuu”. Viineissä kalliilta puolelta löytyy ehdottomia helmiä, mutta “viinin hyvyys löytyy, jos tietää perusviineistä”. Sopenperällä on analyyttinen luonne ja hän on vierastanut maisteluja, joissa testataan vain kalliita viinejä ilman verrokkina toimivaa tavallista viiniä. Silloin tulee esille viinien todellinen ero.

Alkon tuoteasiantuntijatiimiin kuuluu 10 tuoteasiantuntijaa, joista kahdeksan toimii piireissä ja Jukka Sopenperän lisäksi Jukka Muurimäki toimii pääkonttorissa. Tuoteasiantuntijat kuuluvat osittain piirien organisaatioon, osittain ketjumarkkinointiyksikköön. Pääkonttorissa esimiehenä toimii kehittämispäällikkö Erkki Pakola. Tuoteasiantuntijoiden toimenkuvaan kuuluu tuotepuolen sisäinen ja ulkoinen koulutus, tosin “tuotepuolen koulutusta ei voi täysin erottaa markkinoillisesta koulutuksesta”. Tärkeää on uusien tuotteiden esittely henkilökunnalle. Lisäksi asiantuntijat ovat mukana firman ulkoisen kuvan luomisessa. Myös kaikenlaiset asiakaspalveluasiat, mukaan lukien puhelinpalvelu, ovat keskeisesti työssä mukana. Yleensä työhön liittyvät kaikki tuotteisiin ja niiden myyntiin kytkeytyvä monipuolinen tehtäväkenttä. Tuoteasiantuntijoiden henkilökohtainen toimenkuva on eriytynyt eri segmentteihin.

Tuoteasiantuntijat ovat myös linkki asiakkaiden ja osto-osaston välillä. Talon sisälläkin “aina vähän väännetään kättä kuinka laaja on hinnasto ja mitä tuotteita siellä pitäisi olla. Talossa tiedetään, että hinnasto peilaa edustavuutta. Hinnasto on aina kompromissi luxus-tuotteiden ja suuren kansan viinimaun kanssa. Kai se on vähän sama jokaisen firman kanssa, että tarvittaisiin huipputuotteita, mutta rahat tehdään bulkkituotteilla. Hinnasto tuskin koskaan palvelee kaikkia, mutta on palvelukysymys, että asiakkaiden pitäisi Alkon muiden palveluväylien avulla löytää haluamiaan tuotteita.”

Hyviä tai erittäin hyviä tuotteita

Pääkonttorin tuoteasiantuntijat ja ketjumarkkinoinnin tiimi kaivavat jollakin keinolla esille myös uutuustuoteluettelon taustatiedot. Viinien kuvaus on osto-osaston käsialaa. Aina agenteilta ei saa taustatietoa ja joskus taustatiedon kanssa on tapeltu viikkokin. Internetissäkin on aika hyvin tietoa, kun monella firmalla on kotisivut. Iso tietolähde, “Suomen merkittävin”, on työhuoneessa oleva muutama metri viiniaiheista tuotekirjallisuutta. Jos itse tuotteesta ei löydy mitään taustatietoa, niin sitten kuvataan aluetta, historiaa tai vastaavaa. Tiedon suodattamisessa on käytettävä sopivasti höylää ja painotuotteissa pyrkimyksenä on välttää oletuksia ja tiedon pitäisi olla varmistettavissa. Väkevistä juomista taas ei voi oikein kirjoittaa mitään, kun Tuotevalvontakeskus suhtautuu lakiin vedoten niissä tiedonjakamiseen karsaasti. Alkon kotisivuillakaan ei ole tämän vuoksi väkeviä juomia olemassa.

Hinnastosta otetaan kolmasti vuodessa puolen miljoonan painos. Hinnaston kuvapolitiikkana on, että kuvissa Alkon myyjät ovat ostettuja malleja ja asiakkaat alkolaisia. Moni lukijakin on tietämättään katsellut Jukka Sopenperää kesän hinnaston kannessa asiakkaana. Sopenperän oli hyvä testata ympäri Suomea uusien kesätyöntekijöiden koulutuskampanjassa ”Hinnasto tutuksi” onko hinnastoon tullut tutustuttua. “Mikään firma ei halua kaivaa maata jalkojensa alta eikä Alkolla ole negatiivisia lausuntoja viineistään. Alkossa myytävät tuotteet ovat joko hyviä tai erittäin hyviä. Tuotteista on tosin oltava vastuu ja on hullua pitää tuotteita myynnissä, jos niissä todella on vikaa.” Muutaman kerran vuodessa joudutaan vetämään eriä pois, kun tuotteessa on ollut puutteellinen suodatus ja viini alkaa esimerkiksi käydä tai korkitus on ollut viallinen.

Sopenperä kuuluu myös epäviralliseen viiniporukkaan, jonka “yhtälö on, että kaikki ovat joskus harrastaneet lentopalloa”. Sen puitteissa reissattiin viimeksi Italian Alto Adigessa. Vierailuja helpottaa työn kautta syntyneet kontaktit ja myös agentit auttavat auliisti vierailujen järjestämisessä edustamilleen tuottajille. Yleensä ovet aukeavat myös yksityisvierailuille. Suomalaisilla on Keski-Euroopassa hyvä maine, kun tullaan kaukaa ja ollaan tuottajasta kiinnostuneita. Sopenperälle viiniharrastus on kuitenkin niin vakavaa, että myös vaimon sekä viisi- ja seitsemänvuotiaiden lasten lomakohteetkin määräytyvät viiniharrastuksen perusteella eivätkä ole rantalomakohteita. Vaimo harrastaa myös viinejä ja lapsetkin sanovat jo mielipiteensä viinistä nuuskimisen perusteella. Vanhempaa lasta tosin harmittaa kun tuottajavierailuilla kielitaidon puute on kyselyn ja ymmärtämisen rajoitteena.

Ostajien ja asiantuntijoiden ristiriitaiset intressit

Talon puolestakin on järjestynyt viime aikoina keskimäärin kerran vuodessa reilun viikon opintomatka jollekin viinialueelle. Ideana on ollut nähdä itse “paikalliset tavat ja tottumukset sekä oppia alueesta, mutta myös tehdä koulutusmateriaalia”. Samalla ollaan tuntosarvina osto-osastolle ja kerätään aineistoa, mitä sieltä kannattaisi ostaa. Alunperin ideana oli kulkea yhdessä osto-osaston kanssa, mutta intressit ovat melko erilaiset. Asiantuntijat haluaisivat “kulkea ulkona, tehdä materiaalia siellä sekä imaista paikallistuntemuksen, kun ostajat haluaisivat istua pöydän ääressä testaamassa viinejä. Kun vastaanottajankaan intressejä ei voi hajottaa, niin nyt ostajat kulkevat omia teitään ja tuoteasiantuntijat omiaan.” Vaikka molempien toimenkuvaan kuuluu testaaminen ja maistelu, “niin ostajat tekevät hankintapäätökset ja tuoteasiantuntijat yrittävät vaikuttaa niihin”. Osto-osastolle tärkeintä on löytää tuotteet ja tuoteasiantuntijoille tärkeintä on osata puhua ja kouluttaa sekä henkilökuntaa että ulkopuolisia tuotteista.

Sopenperän muodollisempi viiniharrastus liittyy Vinoteekin viinikellarin kaapin omistamiseen. Etenkin matkoilta tarttuu mukaan paikallisia erikoisuuksia. Viinien suhteen Sopenperä on melko kaikkiruokainen, mutta säilytykseen hän on ostanut punaviinejä, joista enemmistö on Bordeaux’sta. Burgundeissa hän keskittyy valkoisiin, kun “punaisten hintahaitari ei ole ystävällinen kukkarolle ja todella hyvät ovat tolkuttoman kalliita”. Alkon listalta on miellyttävään käyttöön myös viidenkympin hintaluokassa löytöjä ja muutenkin eri hintaluokissa kivoja viinejä. Viimeisimmät Alkon yli viidenkympin chileläiset viinit ovat olleet todella löytöjä. Löytöjä ovat olleet myös noin seitsemän kympin supertoscanalaiset Merlot- ja Cabernet Sauvignon -viinit. Alsacen viinien maku on aina “kolahtanut”. Monet vierailut ovat myös epäilemättä auttaneet näiden “miellyttävien ja persoonallisten” viinien maun kolahtamisessa. Suuri virhe Alsacessa tosin on jäännössokerin yleistyminen ja alueen viinien makeutuminen, kun niiden happorakenne ei tarvitse jäännössokeria.

Uuden maailman punaviinit menevät välillä liiankin puuroksi, mutta valkoviineissä on hyvä kehitys kun yletön tammi on vähenemässä. Australiassa ovat yleistyneet tammittamattomat unwooded chardonnay-viinit. Helmiin kuuluvat Uuden-Seelannin hyvin tehdyt sauvignonit. Loiren tuottajat ovat vastanneet haasteeseen lisäämällä rypäleiden aromaattisuutta ja rehevöittämällä tyyliä. Burgunderit ovat puolestaan vastanneet Uuden maailman haasteeseen lisäämällä uuden tammen käyttöä. Positiivista on myös paikallisten lajien arvostuksen lisääntyminen etenkin Pohjois-Italiassa ja Etelä-Ranskassa kansainvälisten lajien voittokulun jälkeen. Kalliit huippuviinit ovat hyviä, mutta “hinnassa tulee kohtuus jossakin vaiheessa vastaan”.

Ruoan ja viinin yhdistämisen vaikea taito

Sopenperä nauttii viinistä sekä viininä että ruoan kanssa yhdistettynä. Ammatillinen puoli edellyttää viinien tuntemusta mutta myös niiden yhdistelemistä ruoan kanssa. Kiehtovinta on kuitenkin testata ryhmässä eri viinien ja ruokien kombinaatioita. Kun ihmisten kysymykset liittyvät ruoan ja viinin yhdistämiseen, niin ammatin puolesta se on myös hallittava. Eri vaihtoehtoja testaillessa törmää uusiin toimiviin yhdistelmiin, joiden ei pitäisi ennakko-odotusten mukaisesti toimia. Samoin monet perinteiset kombinaatiot eivät testattuna toimikaan. Eräässä Vuorannan koulutustilaisuudessa Sopenperällä oli esimerkkinä yhteensopimattomuudesta makea Bristol Cream -sherry sekä paahtovanukas. Ennakko-odotusten vastaisesti yhdistelmä oli täysosuma. Samoin kuivahkot saksalaiset viinit ja suolainen kala toimivat.

Talon ulkopuolisille vedettävistä viinikursseista yksi suosituin on ollut rypäletesti. Kun viinit valitaan rypäleelle tyypillisesti, ja ihmiset huomaavat viineissä todella eroja, niin he saavat monesti kipinän viineihin. Rypäletesteillä saa “hyvin heitettynä pikkusormen sinne ja ihmisen jäämään loukkuun, kun hän löytää rypäleiden erot”. Osaaville puolestaan hyvä tehdä päinvastoin laittamalla rypäleelle epätyypilliset viinit ja kysyä mitä nämä voisivat olla.

Ismo Järvinen

Alkuperäinen artikkeli julkaistu 6.8.1998 ja Nautiskelijassa 14.10.2006.