Innostunut viinialanyrittäjä Juha Berglund kymmenen vuoden kokemuksesta

Decanter puolestaan sai nopeasti merkittävien kansainvälisten merkkien edustuksia ja kehittyi nopeasti maahantuontiyhtiöksi. Decanterin “asiakasaviisi” puolestaan kehittyi nopeasti parin lehden ja 20000 painoksen jälkeen erilliseksi yhtiöksi, Viinilehdeksi, vuonna 1990. Viinilehden avustajan Clive Coatesin avulla puolestaan löytyi oikeat henkilöt Bordeaux’ssa viinitilan hankkimiseksi. Laman aikana Espoon Dipolin Juhani Korpikallio puolestaan kokeili erilaisia expoja ja tarjosi Viinilehdelle osallisuutta Viiniexpossa vuonna 1993. Viiniexpo jäi elämään ja kun Dipoli lopetti toimintansa entisessä muodossaan, niin alusta asti hyvän bisneksen nähnyt Berglundin Viinilehti jatkoi messutoimintaa.

Viiniexpo onkin yksi näkyvimmistä ja samalla konkreettisimmista Berglundin luomuksista ja paras tapa levittää viinikulttuuria. Epäilemättä Berglundin kontaktit ja maineen kasvu ovat helpottaneet gurujen saantia messuille ja vuoden 1998 maaliskuussa on luvassa Jancis Robinson. Nykyisin tämä Berglundiin henkilöitynyt viineihin liittyvä yritysrypäs, kaikissa on myös muita osakkaita, tekee noin 13 miljoonan markan liikevaihdon. Berglundin mukaan mukana on paljon myös muita rahassa mittaamattomia arvoja, vaikka epäilemättä omillaan on tultu hyvin toimeen.

Ekonomisnobismista alkupotku pioneerihengelle

Kotona Berglund ei tutustunut viineihin mutta Kauppiksessa oli kaveri, joka kerskui omilla viinitiedoillaan. Yhdessä tämän pikkuveljen kanssa he huomasivat kuitenkin hänen tietonsa varsin vajavaisiksi ja päättivät yhdessä nokittaa isoveljen ja edelleenkin hänen nokittamisensa on hauskaa. Siellä syntyneestä viinikipinästä sitten syntyi yksityisyrittäjäpersoonan omaavalle Berglundille viinien maailmaan yhä syvemmälle vievä työ ja elämäntapa. Viinilehden sisältöä hän kuvaa itsensä näköiseksi: Viinilehti on ennakkoluuloton ja kriittinen “eikä pyydä tai suosittele sinua juomaan enemmän vaan paremmin”. Tämä tarkoittaa, että mitä enemmän tietää viinistä sen enemmän siitä saa irti.

Omalta osaltaan Berglund on ainakin pyrkinyt siihen, että “viini ei ole vain isokenkäisten yksinoikeus vaan kaiken kansan huvi”. Berglund haluaisikin, että ihmiset tiedostaisivat perinteisen suomalaisen tankkauksen asemesta, mitä he syövät ja juovat. Hän hahmotteleekin itselleen missiota, millä saisi suomalaiset maistamaan erilaisia ruokia ja juomia sekä arvostamaan omia hienoja raaka-aineitaan. Tässä viini on vain yksi osa ja niinpä hän on myös olut- ja kotiviinikulttuurin puolestapuhuja. Oma kotiviini tosin meni viemäriin, mutta appiukko hoitaa hyvin kotiviinipuolen. Oikean viinin tekeminen kyllä omalla tilalla onnistuisi, mutta markkinointi-ihmisenä hän ei sitä tekisi, koska tuote olisi kyllä teknisesti riittävän virheetön, mutta laatuun kuuluvat lisäulottuvuudet puuttuisivat.

Bordeaux’n viiniä Uuden Maailman tyyliin

Berglund kuvaa australialaisen perinteitä kunnioittamattoman steriilin viinin valmistustekniikan vastaanottoa suhteellisen konservatiivisella alueella monisärmäiseksi, mutta kokonaisuutena positiiviseksi: Carsin on investoinut voimakkaasti, käyttänyt paikallista työvoimaa sekä nostanut alueen yleistä imagoa. Carsinilla on ollut australialainen viinintekijä Mandy Jones vuodesta 1993 lähtien. Lisäksi pääosa viinistä menee ulkomaille. Yli puolet viinistä tulee suomalaisille ja suurin asiakas on Silja. Englannissa myydään lisäksi parille supermarketketjulle. Carsin tuottaa myös Primalcolle alihankintana Le Chatelet-viinit, ja vastaten tekemisestä ja sekoittamisesta ja lisäksi Berglund panee nimensä kommentteineen takaetikettiin.

Suoramyynti on myös Suomeen kasvussa ja haastatteluhetkellä monien suomalaisten yritysten lahjoja oltiin juuri toimittamassa. Kirjallisuudessa tilan parempia viinejä verrataan Gravesin luokiteltuihin viineihin, mutta hinta on niitä paljon edullisempi. Château Carsinin (linkki)kotisivut (silloin www.trantex.fi/carsin) erittäin informatiiviset sekä yksityiskohtaisuudessaan että ympäristön yleisesittelyssä. Berglund ei ole varma ovatko tämän tyyppiset viininharrastajan sivut markkinoinnillisesti mielekkäitä, mutta suurin hyöty sivujen tekemisessä on ollut yhteisen kielen löytäminen viinitekijä Mandy Jonesin kanssa. Lisäksi nettisivuilta voi helposti tulostaa päivitettyä esittelymateriaalia halutuista viineistä ja asioista.

Premiéres Cotes de Bordeaux’n alkuperäluokituksen tilan tuotanto vuonna 1996 oli 420 000 ja tänä vuonna 350 000 pulloa. Maan hinta on myös kohtuullisempi Bordeaux’n ydinalueen ulkopuolella. Vuonna 1990 tuotanto oli 150 000 pulloa ja seuraavana hallavuonna alle 80 000 pulloa. Tuotannon kasvattaminen sitoo myös pääomia, kun kolmen vuoden tuotanto on varastossa. Yksi vuosikerta on pulloissa, toinen tynnyreissä ja kolmas sammioissa tai köynnöksissä. Lisäksi ainakin työtä vaatii Carsinin tekeminen tunnetuksi brändiksi. Investointitarvetta vähentää tosin alueella yleinen viljelymaan liisaus. Vuokrat eivät aina kata edes viinitarhan ylläpito-, korjuu ja pääomakustannuksia. Omaa maata 57 hehtaarin pintalasta on reilu 30 hehtaaria. 1990-luvun huonot vuodet tosin viivästyttivät kaupallisesti kannattavan liiketoiminnan saavuttamista, mutta nykyisin tila pyörii omillaan. Tuhannelle suomalaisellekin tila tulee tutuksi vuosittain vierailun tai työn merkeissä.

Viinimieltymyksiä

Nykyisin viinit ovat Berglundille nautiskelua varten ruoan kanssa ja illalliseen kuulu viini ja mieluiten eurooppalainen. Uuden maailman viinit ovat puolestaan kasvattaneet laatuviinen kulutusta ja niiden vahvuus onkin juuri monipuolisena korvikkeena toimiminen dry martineille, viskeille, muille väkeville sekä aperitiiveille. Uuden maailman viinejä hän kuvaa selkeämmiksi ja yksioikoisemmiksi. Berglundin mukaan esimerkiksi Château Carsin sopii hyvin aperitiiviksi.

Berglundilla hinta ei ole tärkeä hankintakriteeri vaan mielenkiintoisuus eli referenssit. Lisäksi eksotiikka kiehtoo. Joku oli kehunut Itävallan Wachaun Riesling-viinejä ja Berglund onkin ostellut niitä. Riesling on yksi suosikkirypäleistä samoin kuin Alsacen Pinot Gris. Punkuista hän pitää paksuista Rhônen viineistä, kuten Gigondas tai Chateauneuf-du-Pape. Hedelmäisen raikkaiksi valmistetut espanjalaiset punkut myös miellyttävät, kuten Ribera del Duero. Nousevia viinimaailman tähtiä ilmestyy Etelä-Ranskassa, Italiassa, Espanjassa ja näiden jälkeen perestroikan seurauksena Itä-Euroopassa, kun pääomia saadaan riittävästi.

Bordeaux’n kalleimpien viinien hintakehitys on “typerää, ahnetta ja lyhytnäköistä”. Aasian talousromahdus tosin tulee laskemaan Bordeaux’n viinien hintoja Berglundin mukaan. Carsinin kohdalle hintojen muutokset eivät ole yltäneet vaan esimerkiksi Alkon sisäänostohinnat ovat pysyneet samoina. Vuoden 1997 sato on ihan hyvä Carsinilla, mutta vuosisadan vuosikerta se ei missään nimessä ole. Laatuvaihtelut ovat tänä vuonna saman tilan eri erillä suuria. Viinitekijöillä riittää työtä ja ostajien on oltava tarkkoja.

Suomessa on helppoa olla viiniguru kansainvälisesti vertailtuna, sillä Suomessa aseman saavuttaa Berglundin mukaan suhteellisen helposti eikä sen ylläpitäminenkään ole kohtuuttoman vaikeaa. Kun Suomessakaan viini ei ole enää pelkkää myrkkyä vaan sillä saa olla jopa positiivisia terveydellisiä vaikutuksia ja muutenkin suhtautuminen viinin on muuttunut, niin vähintään se on pioneerihenkeä vaatinut kehitykseen osallisena olleelta Juha Berglundilta.

Ismo Järvinen

Haastattelu julkaistu ensimmäisen kerran 8.11.1997 ja Nautiskelijassa 6.10.2006