Vaalea Famoso oli vuosituhannen loppuun mennessä väistynyt aidoksi kuriositeetiksi, koska rypälettä ei ollut enää missään tilastoissa. Vielä kymmenen vuotta myöhemmin rypäleellä ei ollut kaupallista merkitystä, vaikka lisäistutukset olivat jo alkaneen. Viinikirva koitui, moneen muun rypäleen tavoin, Kuuluisuuden alias Famoson kohtaloksi. Rypäle on vanhaa perua. Vuosituhannen vaihteessa Emilia-Romagnan Mercato Sarecenossa Montalton tilalla köynnöksiä oli jäljellä kaksi (2) riviä. Niiden tuotokset hyödynnettiin syötävinä rypäleinä.

Rypäleen pelasti globaali kiinnostus paikallisiin lajikkeisiin kolmannella vuosituhannella. Vuonna 2009 rypäle saatiin Italian viralliseen rypälerekisteriin. Vuonna 2010 Italian virallinen viljelytilaston sai lajikkeen viljelyalaksi 6 ha. Vuoteen 2014 mennessä viljelyalan arviointiin tuplaantuneen yli 12 hehtaariin ja edelleen kasvavan. Kyseessä on edelleen pienen piiriin ja pienen alueen pienimuotoisesti viljelty kuriositeetti rypäle. Kolmannella vuosikymmenellä laatupotentiaali lajikeviineille selviää. Kyseessä on kuitenkin suhteellisen viileän ilmaston suhteellisen aikaisin kypsyä suhteellisen lyhyen kasvukauden lajike.

Emilia-Romagnalla ja myös sen ympäristöllä on erittäin pitkät ja historialliset viininviljelyperinteet. Nykyisin se tuottaa vajaan kuudesosa Italian viineistä. Läänin viininviljelyala on noin 55 000 ha. Erittäin pitkät viiniviljelyperinteet sekä laaja viljely on säilyttänyt laajan joukon vanhoja lajikkeita, joihin paikallisista lajikkeista kiinnostuneet voivat tarttua. Näitä ovat esimerkiksi: Albana, Balsamina, Centesimino, Gaggine, Ruggine, Termarina, Uva Longanesi ja Uva Morta. Famoso tai toiselta nimeltään Rambela ei siten ole ainutkertainen rypäle Romagnassa ja kilpailijoita sillä riittää, myös kuriositeettipuolella.

Famoso on Romagnan rypäle (ainakin nykyisin eikä lajikkeen tarkempi historia ole tiedossa). Rypäletertut koostuvat ilmavista, suurista paksukuorista rypäleistä, jossa karvaat ja katkeroainemaiset piirteet ovat kohtuulliset/keskivoimakkaan. Hedelmäisyyttä viineissä pitäisi riittää kesytetyillä hapoilla ja niukahkolla pyöreydellä. Rypäleen täydentäjäksi sopii Chardonnay ja myös tammitus parantaa viinien pyöreyttä. Aromeja kuvataan - positiivisesti ilmaistuna - voimakkaan kukkamaisiksi tai - negatiivisemmin ilmaistuna − ruohomaisen yrttimäisiksi. Viinit ovat parhaimmillaan suhteellisen nuorina. Köynnökset ovat haluttaessa erittäin korkea satoisia, joten viinien laadun ja potkun osalta sadot pitää pitää kurissa, mikä nostaa hintaa. Viinien suuntuntuma on korkein keskitäyteläinen. Hienovaraista ja kompleksista sävykkyyttä viineistä ei ole odotettavissa.

Lähin vertailukohta ja laajemmin tunnettu riittävän samankaltainen rypäle onkin Glera alias Prosecco ja siitä tuotetut viinit. Viiniä testaakin myös helmeilevien viinien ja kuohuviinin tuotannossa sekä yleensä eri makeusasteisina viineinä.

Lajikeviinien laatupotentiaali    TYYDYTTÄVÄ.

Sivu tehty 17.1.2022.