Vaalea Prosecco tarkoittaa tarkemmin ilmaistuna lajiketta nimeltä
PROSECCO TONDO. Kun italialaiset vuonna 2009 nimesivät rypäleestä valmistetut kuohuviinit Proseccoksi ja nostivat viinit DOC- ja DOCG-viineiksi, piti samalla muuttaa rypäleen nimi, jotta kilpailijat eivät voisi nimetä lajiketta kuohuviinin mukaan. Prosecco kastettiin uudestaan rypäleeksi nimeltä GLERA. Se on nykyisin rypäleen virallinen nimi. Nautiskelija käyttää pääsääntöisesti rypäleen vakiintunutta nimeä Prosecco. Glera-nimeä ei pidetä ampelografisesti onnistuneena. Rypäle on kaiken todennäköisyyden perusteella kotoisin nykyisestä Kroatiasta ja siellä Istrian niemimaalta. Rypäleen alkuperän mukaisen nimen pitäisikin olla TERAN BIJELI. Historiallisesti Glera-nimeä on käytetty monista eri lajikkeista. Kolmannen vuosituhannen muoti-ilmiöksi lajike on noussut mahdollisimman nuorena juotavien Prosecco-kuohuviinien myötä, vaikka samalla nimellä valmistetaan myös kuplimattomia valkoviinejä.
Proseccolla alias Gleralla oletettiin olevan kolme alalajikkeet nimiltään Prosecco Tondo, Prosecco Lungo sekä Prosecco Nostrano (di Conegliano). Vuosituhannen geenianalyyseillä saatiin selville, että kyseessä on kolme eri lajiketta. Prosecco Nostrano paljastui Malvasia-ryhmän lajikkeeksi nimeltä Malvasia Bianca Lunga. Valtaosa näistä kolmesta lajikkeesta on Prosecco Tondoa, josta siis käytetään pelkistettyä nimeä Prosecco. Käytännössä kuitenkin Prosecco-nimeä käytetään kaikista kolmesta lajikkeesta, eikä lajikkeita erotella Italian virallisissa tilastoissa. Prosecco-nimeä käytettiin 1700-luvulla useasta eri rypäleestä eli nykyisin lajikkeesta. Proseccon Tondolla ja Prosecco Lungolla on geneettistä läheisyyttä mutta ei kuinkaan vanhempi-jälkeläinen-suhdetta. Sen sijaan slovenialainen Karstin alueen lajike nimeltä Vitavska on Tondon ja Nostranon jälkeläinen eli Prosecco Tondo x Malvasia Bianca Lunga. Kroatialaisten rypäleiden vanhempana Proseccolla on suuri merkitys.
Prosecco kypsyy myöhään. Sillä on huono kuivuuden kestävyys. Se on herkkä monille taudeille kuten härmä ja lehtihome. Viinit ovat yleensä omenamaisia ja sitrusmaisia kirpeyttä korostavina sekä kukkamaisena yrttimäisiä. Suuntuntuma jää helposti kevyehköksi, etenkin kun lajike on satoisa. Viinit ovat parhaimmillaan mahdollisimman nuorena eivät kuohuviinit sovellu hiivasakkakypsytykseen. Viinien etanolipitoisuus on yleensä suhteellisen alhainen. Tondon ja Lungon viinien tyylieroksi kuvataan, että Tondo-viinit ovat kukkamaisempia ja hedelmäisempiä ja Lungo-viinejä kuvataan maustemaisemmiksi. Prosecco on viileän kasvuympäristön lajike eikä siitä maailmanmatkaajaksi eikä mahdollisilla vastaanottajilla ole tarvettaan tällaisesti neutraalille lajikkeelle, koska niitä riittää etenkin Euroopassa.
Glera-rypäleen viljely keskittyy viileään Koillis-Italiaan ja siellä Veneton lääniin. Prosecco DOC-viiniä tuotetaan Veneton läänin yhdeksässä (9) maakunnassa: Belluno, Gorizia, Padova, Pordinone,Treviso, Trieste, Udine, Venezia ja Vicenza. Vuonna 2009 näiden alueiden Prosecco-viinien luokitus nostettiin pöytäviinitasoisesta alueviinistä DOC-laatuviiniksi. Laajimmat viljelmät ovat Trevison maakunnassa. DOCG-viinejä ovat puolestaan Valdobbiadenen ja Coneglianon sekä Colli Asolanin ja Cartizzen viinit. Proseccoa voidaan tuottaa myös Friulissa, jonka osuus tuotannosta lasketaan yksittäisinä prosentteina. Vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen lopussa Trevison Gleran viljelyala oli yli 10 000 hehtaaria. Bellunon, Padovan ja Vicenzan vastaava viljelyala oli yhteensä 600 hehtaaria. Friulin Prosecco-viljelmät kattoivat vain 125 hehtaaria. Glera on Veneton läänin lajike. Kuriositeettituotantoa on myös Sloveniassa, tosin siellä paikallinen Glera-nimitys on tarkoittanut Prosecco Lungo-lajiketta.
Vuonna 2000 Italian viralliset Prosecco-viljelmät olivat 8144 ha. Kymmenen vuotta myöhemmin niiden arvioitiin olevat yli 11 000 hehtaaria. Vuonna 2018 sitten näkyi Prosecco-viinien räjähtänyt muodikkuus. Silloin rypäleen viljelyala oli jo 33 375 ha, josta Proseccon alueella 24,149 ha. Kolme neljäsosaa Italian Glera-viljelmistä tuottaa Proseccoa. Vuonna 2018 Proseccon tuotanto oli 350 milj. litraa eli kilpailukykyinen Champagnen kanssa. Vuonna 2000 Proseccon tuotanto oli 130 milj. litraa. Prosecco viinin tuotantoalue käsittää Keski- ja Pohjois-Veneton sekä virallisesti myös koko Friuli-Venezia Giulian lääniin.
Prosecco yhdistetään kuplivaan viiniin mutta se voi olla myös helmeilevää tai kuplimatonta valkoviiniä. Kuohuviinit ovat nykysuuntauksen mukaisesti yleensä kuivia, vaikka välimakeat versiot eivät ole tuntemattomia. Marraskuussa 2020 myös Prosecco-tuottajat päättivät heittäytyä mukaan roseekuohuviinibuumiin. Valkoviinin lisätään Pinot Noir -punaviiniä värin saamiseksi. Laadullisia lisäominaisuuksia PN-viinin sekoittaminen Glera-valkoviiniin ei tarjoa. Nautiskelijalle myös rosee-kuohuviinien rypäleluokitus on pelkkä vaalea Prosecco. Prosecco-viineissä samoin kuin muissa Glera-viineissä ilmoitetun rypäleen pitoisuuden pitää olla vähintään 85 prosenttia (EU-säädösten perusteella). Muita vaaleita lajikkeita onkin perinteisesti käytetty.
Gleran alias Proseccon alias Prosecco Tondon synonyymejä ovat: Briska Glera, Serpina, Serprina, Serprino sekä slovenialaisittain Stevernaja ja Teran Bijeli. Prosecco Lungo on virallisesti eri lajike kuin Glera, vaikka käytännössä lajikkeita ei eritellä. 
Viinien laatupotentiaali HYVÄ.
Nautiskelijan analysoimat Prosecco-kuohuviinit sekä
Glera- alias Prosecco-valkoviinit.
Sivu tehty 6.10.2021.