Vaalea Muscat Ottonel ryhmän suhteellisen viileässä viihtyvät ja kuumuutta vierastava Muscat-ryhmän lajike. Markkinoille arvostettuja muskatellimaisia piirteitä imitoiva lajike laskettiin markkinoille vuonna 1852. Risteytys oli tapahtunut viileään ilmaston Loiren Angersin kaupungissa. Vakiintuneen tavaran mukaisesti risteyttäjä Jean-Pierre Vibert laiminlöi jalostusprosessin kirjanpitoa. Lajikkeen oletettiin olevan viileän ilmaston pöytärypäle Chasselas'n ja vaatimattoman Muscat de Saumurin risteytys. Vuosituhannen vaihteessa geenitekniikalla saatiin varmistettu Chasselas toiseksi vanhemmaksi mutta puoliso vaihtui vielä harvinaisemmaksi Muscat d'Eisenstadt -lajikkeeksi. Lajiketta hyödynnetään viileän ilmaston kuivissa ja välimakeissa viineissä Alsacen Muscat-viinien tapaan. Itäisessä Keski-Euroopassa lajike on ollut suosittu. Lajikkeen jälkeläisiä ovat myös Muscat-ryhmään kuuluviksi luettavat risteytykset unkarilainen Matrai Muskotaly ja tsekkiläinen Muskat Moravsky.

Rypäleen matalat hapot sekä lyhyt kasvukausi edellyttävät viileää kasvuympäristöä. Kuumaan Uuteen maailman rypäleellä ei ole saumaa. Rypäleen avu viileässä ilmastossa on suhteellisen korkea sokeripitoisuus ja siten riittävä viinien etanolipitoisuus. Muscat-ryhmän tautien kestävyys ei ole esimerkillinen mutta kuitenkin riittävän hyvä. Köynnös sopii hyvin kalkkipitoiseen savimaahan, mikä edistää happojen muodostumista. Viinin kukkamaisen yrttimäisyyden ohella kirpeyttäviä omenamaisia hedelmiä. Rypäleiden kypsyys tuo riittävä kypsyyden, pyöreyden ja hedelmäisyyden viineihin. Yleensä pyöreyttä parannetaan selvällä jäännössokerilla. Vihreys puolestaan nousee helposti viinien jälkimaussa ja aromeissa pinnalle, jos rypäleet ketään suhteellisen hapokkuuden turvaamiseksi. Puhtaat lajikeviinit ovat toimivat parhaiten mahdollisimman riittävän rypäleellisillä ja kukkamaisilla piirteellä. Säilytykseen ja hienovaraisempiin aromeihin tarvitaan tuhdimman ja hapokkaamman Petit Grainsin tai muiden vastaavien lajikkeiden apua. Viinit sopivat hyvin nykyiseen manipuloivaan viinintuotantoon.

Valtaosa Alsacen Muscat-viineistä on tätä lajiketta ja alueen harvinaisissa ja siten hinnakkaissa huipuissa on Petit Grainsia alias Muscat d'Alsacea sekoitettuna Ottoneliin. Ranskan rypäleen viljelyala oli vuonna 2008 olivat 165 ha keskittyen Alsaceen. Sillä pääsee Muscat-johdannaisten lajikkeiden kärkipaikalle Ranskassa. Itävallassa lajike on suosittu ja sen vuoden 2007 2007 viljelyala oli 472 hehtaaria keskittyen Neusiedlersee ympäristöön. Siellä sitä on hyödynnetty makeiden (jalohomeisten) viinin tuotannossa, mutta muualla sitä käytetään kuivissa viineissä. Itävallassa viljellään myös jaloa konsentroituneempia ja hapokkaampia viinejä tuottajaa Petit Grains -lajiketta. Tsekissä vuonna 2008 lajiketarhat kattoivat 59 hehtaaria.

Itä-Euroopan entisen neuvostoblokin maista suurimmat viljelyalat löytyvät Bulgariasta, kattoivat vuonna 2009 lähes 5600 hehtaaria. Tosin siellä Muskat Otonel on päätynyt monesti Misket-viiniksi. Romanian vuoden 2008 Tǎmîioasǎ Ottonel -viljelmät kattoivat lähes kolme tuhatta hehtaaria (2809 ha) keskittyen lähinnä sisämaan suhteellisen viileään Transylvaniaan ja Munteniaan. Kolmanneksi suurimmat Itä-Euroopan tarhat ovat Unkarissa. Vuonna 2008 Ottonel Muskotaly peitti tarhoja 1232 hehtaarin alalla. Yleensä viini on päätynyt välimakeiden valkoviinien sekoitteisiin eri puolilla Unkaria. Pienen Moldovan vuoden 2009 tarha-ala oli kunnioitettavat 1620 hehtaaria. Venäjällekin lajiketta on päätynyt. Euroopan ulkopuolella sitä tavataan viileässä Kanadassa ja New Yorkin osavaltiossa.

Muscat Ottonel -johdannaisia synonyymejä voivat olla Muscadel Ottonel, Muskat Otonel, Muskat Ottonel, Muskotaly tai Ottonel Muskotaly tai Tamiioasa Ottonel (Tǎmîioasǎ Ottonel). Ottonel-johdannaisen pitäisi varmistaa lajike.

>Lajikeviinien laatupotentiaali     HYVÄ, mutta pääsääntöisesti edellyttää Muscat Blanc a Petits Grains -täydennystä.

Sivu tehty 20.1.2022.