Vaalea Crouchen on kotoisin Lounais-Ranskan Pyrenees-Atlantiques-maakunnasta. Sitä voi pitää Pyreneiden (Ranskan puolisen) Baskimaan rypäleenä. Alkuperäiseltä alueeltaan rypäle on kuitenkin käytännössä hävinnyt. Lisäelinaikaa keskinkertaisia hapokkaita ja suhteellisen säilyviä viinejä tuottava Crouchen sai Australiassa ja Etelä-Afrikassa, jossa ne historiallisesti nimettiin, epäilemättä hapokkuuden perustella, harhaanjohtavasti nimellä Riesling. Australiassa nimisekaannus selvisi 1976 ja Etelä-Afrikassa lajike identifioitiin 1980-luvulla. EU:hun vienti Riesling-viininä ei onnistunut ja Etelä-Afrikan sisämarkkinoilla tuli lopullinen kielto Grouchen-viinien myymiselle Riesling-nimellä. Etelä-Afrikassa aito Riesling sai aikaisemmin tarkentavan lisämääreen Rhine tai Weisser Riesling. Modernien laatuviinien valmistukseen Crouchen ei sovellu.

Australiaan Crouchen saapui vuonna 1850 nimellä Sales Blanc todennäköisesti Lounais-Ranskan Sables-sanan lokalisointina. Sables sanalla Pyreiden juurella viitattiin hiekkamaiseen ja soramaiseen maaperään, jossa lajike (Sable Blanc) viihtyy. Jesuiitat viljelivät rypälettä ensimmäisenä Etelä-Australian Clare Valleyssa. Koska lajikkeen alkuperäinen nimi jäi tuntemattomaksi, tuli rypäleen viljelypaikan mukainen Clare Riesling. Riesling-sanalla tosin Australiassa silloin viitattiin arvostettuun Semillon-lajikkeeseen. Nykyisin arvostetut Clare Valleyn Riesling-viinit on siis valmistettu aidosta Riesling-lajikkeesta. Australian keinokastelualueilta löytyi vuonna 2010 vielä vaatimattomat 117 hehtaaria rypäleitä viideltä tuottajalta.

Etelä-Afrikkaan lajike saapui todennäköisesti vuonna 1656 nimellä Groenblaarsteen. Suomennettu viini kääntyy nimellä ”Vihreälehtinen Steen” englannin Green Leaf Steen sanasta käännettynä. Aito Riesling saavutti Kapmaan muutamia vuosia myöhemmin, todennäköisesti vuonna 1664. Historiallisesti lajike oli merkittävä Etelä-Afrikassa, etenkin nimisekaannuksen vuoksi. Vuonna 2009 Crouchenin viljelyala Etelä-Afrikassa oli 895 hehtaaria. Lajikkeen sopeutuminen hiekka- ja soramaahan sekä homeherkkyys suosivat viljely sekä Australiassa että Etelä-Afrikassa.

Grouchen-viinien pääominaisuus on hapokkuus, jota etenkin baskit arvostavat. Viinit ovat kuitenkin volyymiviinejä ja monesti niitä pehmennetään hapokkuuden ja vihreiden piirteiden peittämiseksi jäännössokerilla. Kosteissa oloissa ongelmallisiksi muodostuu lajikkeen herkkyys sienitaudeille. Etelä-Afrikassa arvostettiin lajikkeen aitojen Riesling-viinien tyylistä hapokkuutta. Laatupainotteiset viinit pystyvät kehittämään tertiaarisia aromeja sekä lisäominaisuuksia pullossa. Crouchenia ei tule sekoittaa Pyreneiden Courbu Blanciin. Sukulaisuutta lajikkeella on Cabernet Franciin. Lajike on käytännössä enää historiallinen maininta rypälekirjoissa. Niihinkin pääsyä selittävät pääosin nimisekaannukset Etelä-Afrikassa ja Australiassa.

Crouchen lajikkeen synonyymejä ovat (olleet) Ranskassa Cougnet Blanc, Cruchen Blanc; Cruchenta, Messanges Blanc ja Sable Blanc; Australiassa Clare Riesling sekä Etelä-Afrikassa Cape Riesling, Paarl Riesling ja South African Riesling. Baskimassa Crouchenin synonyymi Hondarrabi (Hondarraribi) Zuri. Tämän nimen kanssa pitää olla varovainen, koska siellä käytetetään myös Courbu Blanc-lajikkeesta samaa nimeä. Oletusarvoisesti Baskimaan Hondarrabi Zuri on siis heikompilaatuinen Crouchen, mutta luonnollisesti myyjien kannattaa kääntää se arvostetummaksi Courbu Blanc-lajikkeeksi.

Viinien laatupotentiaali    KESKINKERTAINEN.

Sivu päivitetty viimeksi 20.6.2016.