Ruotsinlaivojen viinien erikoisuusarvoa heikentää se, että maahantuojat tarjoavat samoja viinejä yhä enemmän Alkon tilausvalikoimassa, tosin monesti vain laatikoittain. Artikkeliin on poimittu Nautiskelijan joulukuussa maistamia Viikkarin viinejä. Parilla pettymyksellä aloitettaessa esille nousee Rhonen Syrah-viini Queen of Syrah Reserve, jonka huomiota herättävässä etiketissä lukee isolla Rhone Valley. Tällaista virallista aluetta ei ole, joten takaetiketistä löytyy sitten alkuperäalueeksi erittäin pienellä painettuna Vin de Pays des Collines Rhodaniennes. Ulkoasu antaa mutkattoman viinin vaikutelman, mutta ensimmäinen yllätys tulee puolikuivasta sokerista. Aromit ovat hiilidioksidikäymisen tyylisiä eikä tammitus ole hanskassa. Kirpeys ja vihreys joka tapauksessa korostuvat sekä ristiriitainen rakennettu perusolemus. Hinta 8,90 € on lisäksi kova.

Argentiinalainen Las Moraksen Tannat-viini on aikaisempiin arvioihin verrattuna pettymys. Nyt viinissä korostuu tanniinipaukkurypäleen tunnuspiirteiden mukaisesti vihreät tanniinit ja erittäin voimakas kirpeä hapokkuus. Riittävä kypsyys puuttuu tästä vuoden 2005 punkusta. Hintaa tälle San Juanin viinille on 9,50 euroa.

Valkoviineistä älyllisesti kiinnostava on erityisasiantuntijan luokituksella erittäin voimakkaan hapokas Erath Pinot Gris Oregon 2006 hintaan 13,90 euroa. Märkää villaa ja maaperää riittää ja tavara korostuu tässä reilun keskitäyteläisessä, rutikuivassa valkkarissa. Hieman ”kesytetymmän” vaihtoehdon asiantuntijan luokituksella tarjoaa saman vuoden ja saman hinnan alsacelainen Rene Mure Pinot Gris Cote de Rouffach. Tämän viinin laatu jää hyvän puolelle ja jalohomesävytteinen parfyyminen aromikkuus korostuu. Maku on puolikuiva, joten Erathiin verrattuna viini on selvästi pehmeämpi vaikka rypäleen huomioiden hapot ovat tässäkin runsaat. Kummassakin pitäisi rypäle olla hyvin tunnistettavissa. Listan kolmas valkkari on huippuvoimakkaan hapokas Wienin Grüner Veltliner –viini Wieninger Wiener Nussberg 2007 hintaan 14,90 €. Näin vaativa kirpeä ja katkeroainemainen GV-tyyli on ainakin Alkon valikoimasta eliminoitu. Kokonaisuus kuitenkin toimii ja ruoan kanssa nautittuna ruoassa pitää olla riittävästi rasvaa. Viinin suurin avu on epäilemättä alkuperä Itävallan pääkaupungista.

Jalohomevetoisista ja tammitetuista viineistä kiinnostuneilla tuhti vaihtoehto on navarralainen Muskatellista valmistettu Julian Chivite Collection 125 Blanco Vendimia Tardia 2004. Hinta on vajaat kaksi kymppiä puolikkaan pullosta. Hapettamalla tammivetoiset itämaiset mausteet lisääntyvät. Hapettamisen jälkeen muistuttaa Sauternes-viinejä. Laatutaso on erittäin hyvä, tosin Nautiskelijan aikaisemmin arvioima vuosikerta 2001 oli potentiaaliselta laadultaan kiitettävä. Viineistä kiinnostuneille ystäville tämä viini kannattaa esitellä tunnistamismielessä. Viini on totutusta poiketen väkevöimätön mieto viini, mutta lajikkeena on Muscat perheen jaloin alalajike Petit Grains tai espanjalaisitta Moscatel de Grano Menudo.

Uuden maahantuojan Launerin huomassa Argentiinan eteläosan Patagonian alueelta on näkyvästi lanseerattu ”Maailman Lopun” tuottajaa eli espanjaksi Del Fin del Mundoa. Viineissä maistuu Andien viinialueita selvemmin kivimäisyys mutta toisaalta samanlainen tupakansavua muistuttavaa maaperä. Mundolla tosin siihen yhdistyy vaativat humalamaiset ja yrttimäiset katkeroaineet. Porvoon blendistä valmistettu Gran Reserva Patagonia 2005 hintaan 12 euroa edustaa vihreän eukalyptusmaista tyyliä runsailla hapoilla. Toisaalta viileän ilmaston parfyymisuutta riittää. Saman tyylinen rypäleelle tyypillisillä niukemmilla tanniineilla on kahdeksan euron Reserva Pinot Noir Patagonia 2007. Laatutaso on kummassakin turvallisesti hyvän puolella, joten Patagonialla tai vanhalta viinialuenimeltään Neuquenilla pitäisi olla vaativamman maun laatupotentiaalia.

Patagonian PN-viinissä on joka tapauksessa enemmän tavaraa ja laatua kuin Kalifornian Keskirannikon kympin hintaisessa Irony Pinot Noir Monterey County 2005:ssa. Kevyehköön viiniin on haettu tavaraa hieman liuotinsävytteisestä tammituksesta ja viini onkin parhaimmillaan alkuvaiheessa. Toisaalta jenkiksi maaperää on selvästi, mutta ei tyylikkäänä. Viidellä lisäeurolla saa suomalaisille harvinaisesta Oregonista Erathin PN-viinin. Laatu hipoo erittäin hyvää ja tammitus sekä maaperä toimivat. Tammitus on tervapastillimaista ja happoja riittää, mutta kokonaisuuden tasapainottaa määrällisesti kohtuulliset tanniinit. Kummankin edellisen viinin luokitus on Harrastajan viini.

Edellisiä laadukkaampi ja selvästi edullisempi – yhdeksän euroa - on eteläafrikkalainen, portviinirypäle Tinta Baroccasta valmistettu Allesverloren Swartland 2006. Uutta tammea ja kypsyyttä sekä nuoruuden hedelmäisyyttä riittää. Alkuvaiheessa viini on erittäin yleiskäyttöinen, tosin hapettamalla perinteinen eteläafrikkalainen terva ja maustepippuri alkavat maistua. Suuntuntuma on reilun keskitäyteläinen ja käytännössä voimakas jälkimaku on loputon.

Miguel Torres on Ruotsinlaivojen ja myös Tallinnanlaivojen ”hovihankkija”. Mariellalla oli myynnissä joulukuun alussa sekä Mas La Planasta että chileläisestä Manso de Velascosta tuottajan pitkään varastoimat viinit, jotka myytiin kuitenkin käyvän vuosikerran hintaan. Mas La Planan vuosikerta 1996 maksoi 20,90 euroa Vieja Viñas CS Curico 1995 16,90 euroa. Kummankin pisteet ovat erittäin hyvää laatutasoa. Kummassakin korostuvat vanhan viinin tammivetoiset ja kukkamaiset mausteet sekä sekahedelmäisyys ja kehittyvä eläimellisyys kohtuullisilla tanniineilla. Velasco on selvempi vanhan viinin vielä hedelmäinen olemus tuhdimmalla tavaralla. Vuosikerta 1996 ei ollut Mas La Planan parhaita.

Porvoolainen on harvoin kohtuuhintaista ja sekä vielä muutaman vuoden ikäännytettyä. Erittäin kohtuullisen 26 euron hintaan tarjotaan Pomerolin pehmeä, maanläheinen, pyöreä ja hedelmäinen punkku ja vielä huippuvuosikerralta 2000 tuottajalta Chateau Prieurs de la Commanderie Pomerol 2000. Oppikirjaesimerkki Pomerolista ja yleiskäyttöinen tuhdimpi ruokaviini. Lantamaiset piirteet ovat hyvin esillä ja hapot raikastavat ja tasapainottavat sävykkään kokonaisuuden. Erittäin hyvän laatutason pisteet ja nautittavuudesta 87 pistettä. Suuri porvoolainen viini ei ole, mutta hauska juoda ja uudempien vuosikertoja hintatasolla erittäin kohtuuhintainen.

Katso kaikki viimeisen kahden vuoden aikana arvioidut Viking Linen punaviinit sekä valkoviinit.