Listan viinit ovat Nautiskelijan poimimat ja hankkimat. Kiitettävät huippuviinin pisteet sai kaksi makeaa Muskatelliviiniä. Toinen on Espanjan Navarran Julian Chivite Collection 125 Vendimia Tardia 2001 sekä tammikypsytetty etanolin lisäämisellä valmistettu argentiinalainen Fantelli Gran Medalle de Oro Mistell vuodelta 1993. Puolen litran pullo argentiinalaista maksaa vain 11,60 kun puolikkaan pullo espanjalaista maksaa 16 euroa. Ikääntymisen ja tynnyrikypsytyksen ero tule hyvin esille ja kukin voi valita mieltymyksiinsä sopivan viinin. Navarralaisessa on tyylikkyyden ohella myös selvää maaperää. Sen yksikköhinta on lähes tupla mendozalaiseen verrattuna. Espanjalainen saisi varmasti makeiden viinien keskivertoystävältä kommentin ”upea”. Westend Estaten 3 Bridges Golden Mist Semillon vuodelta 2002 tarjoaa aussien käsityksen jalohomepommista, tosin happoja on lisätty turhan paljon eikä aivan oppikirjojen ohjeiden mukaan eli ne eivät ole kunnolla integroituneet. Laatutaso on tosin erittäin hyvä ja nuoruuden hedelmäisyys korostaa nautittavuutta.

Viininystävän kuivia valkoviinejä

Itävaltaisten kuivien Grüner Veltliner -valkkarien mainetta puolustaa ansiokkaasti Bründlmayer Alte Reben Trocken Kamptal 2001 hintaan 16,90. GV-viinit ovat vaativia ja ominaisuudet yleensä vaikeasti sanallisesti tavoitettavissa. Tässä vanhojen köynnöksien viinissä riittää ainakin maaperää ja lisäksi itävaltalaisittain poikkeuksellisen tyylikkäänä. Nautiskelijan skaalaus on kriittistä, joten lähes kiitettävät peruspisteet ovat monelle selvästi kiitettävät. Viinin potentiaalikin on sopivasti realisoitunut. Erittäin hyvää, kehittynyttä Sancerre-tyyliä (hieman tammitettuna) tarjoaa Henri Bourgeois Les Baronnes Sancerre 2000 ja vielä erittäin kohtuullisen 12 euron hintaan.

Penfolds Riesling Reserve Eden Valley 2002 on nyt hieman vaiheessa, mutta eurooppalaistyylinen maaperä ja poikkeuksellisen voimakas rypäleeseen yhdistettävä petrolimaisuus selvää. Hinta on jälleen erittäin kuluttajaystävällinen 11,20 euroa, tosin virallisesti tämä on ravintolaviini. Ruoan kanssa juotaessa kannattaa varmistaa, että ruoassa riittää yhteistoimintaan potkua, tai siten laittaa ruoka suoraan statistin osaan. Näissä kuivissa valkkareissa Viikkarin hinnoittelu on huomattavasti Alkoa kuluttajaystävällisempää.

Punkuissa poimintokriteerit perustuivat enemmän uteliaisuuteen ja kokeilunhaluun kuin odotettavissa olevaan laatuun. Ikävähkö yllätys oli kympin (9,90 €) hintainen Valdubon Roble Ribera del Duero 2002. Vuosikerta 2000 tarjosi seitsemän ja puolen euron hinnalla selvästi parempaa laatua. Viinissä on laatu heikentynyt ja hinta noussut reilustikin. Bisnekselle tuotantokustannusten alentuminen ja hinnannousu on aina hyvästä, mutta kuluttajalla on lopullinen sana hyväksyäkö tällainen yhtälö. Vuosikerrassa 2002 on todennäköisesti tammitynnyreissä ollut ongelmia ja liuotinmainen puu on selvää. Viini saattaa myös olla nyt vaiheessa, joten optimistisesti potentiaaliset pisteet ovat hyvät 81.

Eteläafrikkalaisen Pinotagen käsittelykin vaatii osaamista etenkin kun tammessa ei säästetä. Hyvät peruspisteet – tosin erityisasiantuntijalle – sai Neethlingshof Pinotage Stellenbosch 2000. Hinta on tasan kympin, mutta viini on epävakaa. Yllättäen reilulla hapettamisella hedelmäisyys lisääntyy ja steariinimaiset liuottimet poistuvat, joten kannattanee odottaa vuosi pari tai sitten dekantoida reilusti etukäteen. Kahdella kympillä on tarjolla eri kokeilutarhoista valmistettu Nebbiolo-vii