"’Aina meille tulee tää viinikiire!’ Tokaluokkalaiseni nauraa teatterin lämpiössä, kun kello kilkattaa meitä väliajalla takaisin näytössaliin. Sinänsä ongelma on positiivinen: meillä on hoppu paikoillemme, koska en osaa tai halua juoda kuohuviinilasillista vartissa.
Minulle huudahduksen ydin on kuitenkin siinä, että meillä on tämä kiire aina. Juon viinilasin teatterissa aina. Olen yhtä aikaa parempi versio itsestäni, mutta myös vähemmän todellinen itseni.
Juon viinilasini tai oluen ylipäätään kaikkialla, missä se on sosiaalisesti hyväksyttyä ja siihen kannustetaan: avajaisissa, ensi-illoissa, konserteissa, illanvietoissa, ravintolassa.
Juon, koska minulla on silloin vähän hauskempaa. Olen vähemmän kireä, huolestunut ja ahdistunut. Olen rohkeampi ja jaksan ihmisiä paremmin. Olen yhtä aikaa parempi versio itsestäni, mutta myös vähemmän todellinen itseni. Kuulostaa aika hullulta."
Laura Friman, toimittaja, Helsingin Sanomien hs.fi 28.12.2023 kolumnissa Hyvinvointi-osiossa ”Aina meille tulee tää viinikiire”, sanoo lapseni - Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä asialle jotakin”.
|