Vaalea PALOMINO, tai tarkennettuna nykykäytännön mukaisesti PALOMINO FINO yhdistetään Andalusiaan ja Jereziin. Palomino Fino on andalusialainen lajike, josta on mainintoja ja keskiajalta. Kanarian saarille lajike päätyi 1400-luvulla ja siellä se tunnetaan nimellä LISTÁN BLANCO mietojen viinien valmistuksessa. Virallinen Espanja erottaa luokitteluissa ja tilastoissa Palominon ja Palomino Finon, mutta uusilla geenitutkimusmenetelmillä on selvinnyt niiden geneettinen identtisyys. ainoastaan köynnöksessä ja lehdissä on hieman eroa (Robinson-Harding-Vouillamozin (2012)). Tämän ja yksinkertaisuuden vuoksi käyttää myös Palomino Finosta lyhyempää nimeä Palomino. Palomino on elinvoimainen ja suurisatoinen kuumassa ja kuivassa ilmastossa viihtyvä lajike, joka tuottaa niukkahappoisia ja ilman hapottamista latteita mietoja viinejä. Viinin nopea hapettuminen ja niukat hapot eivät ole väkevissä sherryissä suuri ongelma ja finoissa hiivaketto suojaa hapettumiselta. Lajike sopii myös syötäväksi rypäleeksi.

Palominoa on yritetty viljellä myös Midissä sekä Uudessa maailmassa, mutta heikommalla menestyksellä. Rypäle vaatii heikon härmän ja lehtihomeen kestävyyden vuoksi kuivan kasvuympäristön. Kuumasta kasvuympäristöstä huolimatta rypäleen sokeripitoisuus pysyy suhteellisen alhaisena ja hapot luonnollisesti niukkoina. Etelä-Afrikassa Palomino alias Fransdruif oli 1900-luvulla suhteellisen suosittu tislerypäle, mutta nykyisin se on sielläkin kuten muualla Uudessa maailmassa enää kuriositeetti. Laadukkaimmat viinit valmistetaan mahdollisimman kalkkipitoisessa maassa (Jerezin albariza) kasvaneista rypäleistä, ja maaperän kalkin vähentyessä laatu helposti romahtaa. Emäksinen maaperää parantaa rypäleiden hapokkuutta ja tyylikkyyttä. Uuden maailman sherrykopioissa Palominoa hyödynnettiin jonkin verran. Rypälemehu ja viini hapettuvat helposti, mikä asettaa lisävaatimuksia tuotantoprosessille. Happoja on pakko lisätä viineihin latteuden ehkäisemiseksi. ja riittävän laadun varmistamiseksi.

Viinien aromit peilaavat yleensä maaperää korostaen mausteisia ja savumaisia piirteitä. Kuivattuja yrttejä löytyy usein. Fino-sherryissä tärkein aromien lähde on hiivaketon – florin - tuottamat persoonalliset asetaldehydiyhdisteiden vetämät aromit tupakan ja yleensä erilaisten hiivaan assosioituvien aromien lisäksi. Ilman floria valmistetuissa viineissä korostuvat tammilähtöiset mausteet ja usein mineraaliset ja sekahedelmäiset aromit. Muissa viineissä rypäleen aromit ovat vähemmän esillä. Sherryn tuotannossa on panostettu voimakkaasti suodatettuihin viineihin. Kolmannella vuosituhannella sherryn romahdusmaista suosion laskua on yritetty hillitä suodattamattomilla ja kirkastamattomilla eli en rama –viineillä sävykkyyden, potkun ja suuntuntuman parantamiseksi. Sherry ei käy enää kaupaksi halvan hinnankaan avulla.

Viljelyaloissa on menty lehmänhäntää alas

Espanjassa Palomino Finon tilastoitu viljelyala vuonna 2008 oli 13 926 hehtaaria, josta kolme neljäsosaa kuumassa ja kuivassa Andalusiassa. Lajikkeen sopeutumiskykyä ja historiallista kuvaa, että loppuosan viljely on keskittynyt espanjalaisittain viileään ja kosteaan luoteisen Galiciaan. Lajikkeen mennyttä loistoa selittää köynnösten riittävyys 1800-luvun viinikirvainvaasion jälkeen. Mietojen viinien tuotantoon neutraaliarominen ja vähähappoinen Palomino sopii heikosti. Se on joutunut väistymään aromikkaampien lajikkeiden tieltä.

Espanjan Palominon kokonaisviljelyalaan pitää lisätä Kanarian saarille keskittyneen Listan Blancon 9483 hehtaaria. Kanarian saarilla Palomino kuuluu tärkeimpiin vaaleisiin lajikkeisiin DO-viinien tuotannossa. Lisäksi Espanjan tilastoissa vuonna 2008 pelkällä Palominolla ja muilla synonyymeillä tilastoituja viljelmiä oli 3358 hehtaaria. Yhteensä vuonna 2008 Espanjassa oli Palomino-tarhoja 26 767 hehtaaria. Mietoihin Palomino-viineihin panostetaan siis Kanarian saarilla.

Naapurimaa Portugalissa Palomino on saanut harhaanjohtavan nimen Malvasia Rei, jonka viljelyala vuonna 2010 oli 3468 hehtaaria. Sen viljely on keskittynyt pohjoisosiin ja etenkin Douron ympäristöön. Lajike käy enää viivytystaistelua laadukkaampia viinejä tuottavia lajikkeita vastaan.

Ranskassa lajikkeen viljelyala vuonna 2009 oli 172 hehtaaria, joka kalpea muisto puolen vuosisadan takaisesta 1252 hehtaarista. Palomino tai ranskalaisittain Listan, tai tarkennettuna Listan de Jerez, oli merkittävä Armanjakin tislevalmistuksen lajike. Suhteellisen suosittu se oli myös läntisessä Languedocissa. Historiallinen lajike on merkittävä lajike kyproslaisen ”sherryn” tuotannossa, mutta vuonna 2009 sen viljelyala oli enää 56 hehtaaria. Sama on tapahtunut Australiassa ja Kalifornian kuumassa Central Valleyssa. Etelä-Amerikan Argentiinasta sitä löytyi vuonna 2008 168 hehtaarilta. Etelä-Afrikan merkittävistä tisletuotantoon keskittyneistä viljelmistä oli vuonna 2008 jäljellä 381 hehtaaria.

Nautiskelijalla Sherrysekoite tarkoittaa käytännössä samaa kuin Palomino. Makeissa sherryissä ei voi olla varma onko mukana Pedro Ximeneziä, mutta reilusti yli 90 prosenttia Jerezin viljelyalasta on Palominoa. Etenkin edullisella hinnalla myytävissä makeissa sherryissä makeuden lähteenä on yleensä keitetystä rypälemehusta valmistettu tiiviste arrope, joka heikentää lisää rypäleen aistittavia ominaisuuksia.

Käytännössä myös makeammat sherryt on pitkään valmistettu Palominosta eikä lisäämällä kuivatuista Pedro Ximenez -rypäleistä valmistettua erittäin makeaa viiniä. Nykyisin sherryjen makeus saadaan aikaan lisäämällä viineihin keitettyä rypälemehutiivistettä. Tämän vuoksi Nautiskelijan varovaisuusperiaatteen mukaisesti lajikenimeksi Sherrysekoite antamat sherryt ovat suurella todennäköisyydellä Palomino-viinejä.

Kuumassa viihtyvää satoisaa käytettiin monissa risteytyksissä, mutta jälkikasvun viinien laatutaso ei täyttänyt odotuksia. Ranskalaiset yrittivät parantaa Palominon laatua risteyttämällä sen Chardonnayn kanssa. Risteytys on nimeltään Chasan, mutta viinien laatupotentiaali ei parantunut vaikka kuumassa ilmastossa köynnöksen korkea tuottavuus säilyikin. Lisäksi jonkin verran viljeltyä jälkikasvua edustavat Colomino ja Corredera.

Palomino Fino ei ole jo 1500-luvulla Palomina Negra –nimellä tunnetun Listan Prieton vaalea muunnos, vaikka sukulaisuutta Palominolla ja Listan Prieton saattaa olla. Kalifornialaisella Palominon harhaanjohtavalla synonyymillä Golden Chasselas voidaan tarkoittaa myös aitoa Chasselas-lajiketta.

Vanhalla Palomino Finolla riittää synonyymejä: Albán, Albar, Albillo de Lucena, Bianco (Piemonte), Fransdruif (Etelä-Afrikka), Golden Chasselas (Kalifornia), Jerez, Listan, Listan de Jerez (Ranska), Listán Blanco, Listan Comun, Listão tai Listrão (Madeira), Madera, Malvasia Rei, Manzanilla de Sanlucar, Ojo de Liebre, Palomina Blanca (Jerez de la Frontera), Palomino Macho, Palomino Peluson, Temprana, Tempranilla ja Xeres.

Nautiskelijan arvioimat Palomino-sherryt. Mietoja Palomino-viinejä Nautiskelija ei ole arvioinut.
Kannattaa katsoa myös Jerezin Sherrysekoiteviinit.

Mietojen viinien laatupotentiaali    TYYDYTTÄVÄ   ja
sherryjen laatupotentiaali    KIITETTÄVÄ   riittävän pitkän tammikypsytyksen avittamana.

Sivu päivitetty 2.5.2016.