Anglosaksinen maailma ja myös Nautiskelija kirjoittaa ranskalaisen vaalean Sémillon-lajikkeen nimen ilman painomerkkiä. Etelä-Afrikassa elinvoimainen lajike oli 1800-luvulla niin suosittu, että sitä kutsuttiin nimellä Wyndruif, jonka merkityksen kertoo käännös ”Viinin köynnös” (engl. wine vine). Lajikkeen rehevään kirkkaan vihreään lehvästöön viittaa puolestaan nimitys Greengrape, vaikka itse rypäle on kypsänä kullankeltaisen värinen. New South Walesissa rypäleen nimi oli aikanaan harhaanjohtava Hunter River Riesling viinien kirpeää hapokkuutta ja maanläheisyyttä korostaen. Semillon on suhteellisen vanhan Bordeaux’n lajike, jonka voi sanoa olleen ensimmäisiä kansainvälisiä lajikkeita. Nykyisin Semillon on epämuodikas lajike. 1900-luvun lopulla lajikkeen viljelyalan romahdus kiihtyi. Nykyisin lajiketta arvostetaan lähinnä Bordeaux’ssa sekä kuivissa että etenkin makeissa jalohomeissa viineissä, tosin Sauvignon Blancilla täydennettynä. Semillonilla on takana loistava menneisyys, mutta edessä ei ole kuitenkaan valoisaa tulevaisuutta.

Suhteellisen vanhan lajikkeen Semillonin koti on Ranskassa Bordeaux’ssa ja siellä todennäköisesti Sauternes-alueella, joka oli lajikkeen ainoa viljelypaikka 1700-luvulle saakka. Semillon-nimen oletetaan olevan johdettu paikallisen murteen Saint-Emilionia tarkoittavasta sanasta ”semeljun”. Semillonin synonyymi on myös Saint-Emilion, vaikka sitä ei ole käytännössä tällä punaviinialueella viljeltykään. Geenikartoituksella Semillonin perimä on todettu läheiseksi sen sekoitekumppanin Sauvignon Blancin kanssa. Rypäleillä ei ole kuitenkaan vanhempi-lapsi-suhdetta vaan kaukaisempi sukulaisuus.

Semillon on ollut globaalisti laajalle levinnyt lajike, mutta mainittavat viljelmät keskittyvät enää lähinnä Ranskaan ja Australiaan. Etelä-Afrikassa ja Chilessä lajikkeella on nykyisin mitätön merkitys. Semillonin laaja Euroopan ulkopuolinen levinneisyys ja korkea laatu oikeuttavat hyvin kansainvälisen lajikkeen luokituksen. Ennen moderneja toisen maailmansodan jälkeen kehittyneitä valmistustekniikoita ja viljelytekniikoita Semillon oli maailman arvostetuimpia ja laajalle levinneitä lajikkeita. Nykyisin Semillon ei ole arvostettu eikä etenkään muodikas lajike. Modernilla tekniikalla pystytään tuottamaan muista rypäleistä aromaattisempia ja pyöreämpiä viinejä ilman kallista varastointia.

Viinimaailman muotien vaihtumista kuvaa rypäleen viljelyalan lasku Lounais-Ranskassa sekä etenkin Bordeaux'ssa. Vuonna 1958 sen Ranskan viljelyala oli (Galet'n mukaan) 35 993 hehtaaria ja 40 vuotta myöhemmin ”vain” 14 446 hehtaaria. Saman lähteen mukaan lajikkeen vastaava globaali viljelyala oli noin 34 000 hehtaaria. Rypäleen elämänkaari Ranskassa on verrattavissa aikaisemmin paljon viljeltyyn ja etenkin tisleisiin yhdistettävään Ugni Blanciin. Nykyisin viineissä arvostetaan selvempiä aromeja ja siten niitä tuottavia lajikkeita. Haluttu happomäärä saadaan viineihin helpoiten säkistä.

Suurimmat Semillon-viljelmät ovat edelleen Ranskassa ja siellä Lounais-Ranskassa ja vielä tarkemmin Bordeaux’n alueella. Lajikkeen Ranskan vuoden 2009 viljelyala oli 11 693 ha. Tämä teki Semillonista Ranskan viidenneksi viljellyimmän vaalean lajikkeen. Bordeaux’ssa nykyisin muodikas Sauvignon Blanc oli vielä 7384 viljelyalalla selvässä vähemmistössä. Laatuviineissä Semillonin viljely keskittyy makeiden viinien Sauternes-alueella ja Graves'in alueella. Volyymivetoisempi Semillon-viljely keskittyy Entre-deux-Mers-alueelle. Bordeaux’n naapurin Dordognen departementin rypäleen viljelyala oli 3 726 hehtaaria. Tumma Merlot oli ohittanut vaalean Semillon departementin viljellyimpänä lajikkeena. Midissä ei koskaan ihastuttu alueelle liian vähähappoiseen lajikkeeseen.

Eteläisessä Euroopassa lajike pysyi satunnaisena kuriositeettina. Turkissa lajikkeeseen on ollut selvempää kiinnostusta. Siellä lajikkeen vuoden 2010 viljelyala oli 547 hehtaaria. Kun Israeliin rakennettiin 1800-luvun lopulla viinintuotantoa, käytettiin siihen Semillonia. Kaliforniassa lajikkeella oli historiallista merkitystä muiden ranskalaisten hapokkaiden lajikkeiden tapaan. Vuonna 2010 Lajikkeen Kalifornian viljelyala oli enää 360 hehtaaria. Lajikeviinit ovat harvinaisia ja yleensä Semillon päätyy Sauvignon Blanc-viinejä ja myös muita lajikkeita täydentämään. Washingtonin osavaltiossa lajike oli merkittävä edellisellä vuosisadalla. Washingtonin osavaltion lajikkeen viljelyala oli vuonna 2011 90 hehtaari. Parikymmentä vuotta aikaisemmin, vuonna 1993, sen viljelyala oli yli kolminkertainen 283 hehtaaria. Naapurin puolella Brittiläisessä Kolumbiassa lajiketta on hieman kokeiltu. Uudessa-Seelannissa lajiketta viljellään hieman kotimaan markkinoiden tarpeisiin. Vuonna 2009 Semillon-tarhoja oli järjellä vielä 201 ha.

Vuonna 2008 Chilen Semillonin viljelmät käsittivät vielä 1727 hehtaaria, vaikka lajikeviinit ovat harvinaisia. Semillon katoaa yleensä täydennerypäleenä muihin viineihin. Argentiinan vastaava viljelyala oli 973 hehtaaria keskittyen Mendozaan. Uruguayn viljelyala oli 129 ha.

Chilen lisäksi merkittävät historialliset rypäleen viljelmät olivat Etelä-Afrikassa, vaikka eteläafrikkalaisille selvisi vasta 1800-luvun lopulla, että heidän suosikkirypäleensä olikin Semillon. 1800-luvulla 90 prosentilla maan rypäletarhoista kasvoi Semillonia. Vuonna 2008 rypäleen suuruudenajoista oli järjellä enää 1153 hehtaaria eli pari prosenttia maan viiniköynnösalasta. Etelä-Afrikasta löytyy vielä hieman vanhoja pensasköynnöksiä. Maan nykyisen viljellyimmän rypäleen Chenin Blancin tapaan laadukkaimmat Semillon-viinit on tammitettuja.

Etelä-Afrikassa viljeltiin 1800-luvulla laajasti rypäleen tummaa mutaatiota nimeltä SEMILLON ROSE tai Red Semillon. Yleensä se oli ”kenttäsekoitteena” vaaleiden rypäleiden joukossa. Tarkemmin tästä käytännössä väistyneestä muunnoksesta ei ole saatavilla tietoa. Se pääavu lienee ollut viinien punertava väri.

Ranskan ulkopuolella lajikkeella on vielä merkitystä Australiassa, tosin siellä Semillonin viljelyalat ovat vähitellen romahtaneet ja antaneet tilaa moderneille kansainvälisille lajikkeille. Vuonna 2008 Semillon oli Australian toiseksi viljellyin vaalea lajike 6715 alalla. Maailmanvalloittaja Chardonnayn viljelyala oli yli nelinkertainen 31 564 ha. Australiassa Semillon-viljelmiä on ympäri maata. New South Walesin osavaltion Hunter on tammittamattonan ja hapokkaan maaperävetoisen tyylin koti. Hunterin Semillon tarhat käsittivät 618 ha. Merkittävä tekijä Hunterin merkityksen säilymisessä on ollut epäilemättä miljoonakaupunki Sydneyn läheisyys. Länsi-Australia on erikoistunut Porvoon tapaan Semillonin ja Sauvignon Blancin sekoittamiseen, kun yleensä muualla on sekoitettu halvempaa Semillonia ja kalliimpaa Chardonnayta. Laatumainetta saivat Etelä-Australian tammitetut lajikeviinit.

Semillonin epämuodikkuus tekee viinien hinnoittelun kohtuulliseksi, luonnollisen Bordeaux'n huippuviinejä lukuun ottamatta. Myös Semillon-vetoiset jalohomeviinit ovat epämuodikkuuden vuoksi tuotantokustannuksiin nähden kohtuullisesti hinnoiteltuja. Rypäleen suosio on jyrkästi vähentynyt sekä Chardonnayn että Sauvignon Blancin hyväksi. Rakenteellisesti viinit toimivat erinomaisesti, mutta ominaisaromit ovat niukkoja ja yleensä sitrus- ja omenalinjalla. Viineissä korostuvat katkeroaineiden tuomat erilaiset yrtit maanläheisen maustemaiset piirteet. Etenkin tammitetuissa viineissä lisääntyy iän myötä vahamaisuus ja makeissa hunajamaisuus. Viinit reagoivat erittäin suotuisasti tammikypsytykseen ja saavat chardonnaymaisia öljymäisiä ja rasvamaisia piirteitä. Saman ilmiö tapahtuu tuleentuneista rypäleistä valmistetuissa viineissä. Lajike reagoi suotuisasti erilaisiin maaperiin. Lajikkeen suhteellisen aikainen silmikoiminen rajaa tehokkaasti mahdollisia viljelyalueita sulkien pois viileän kasvuympäristön. Ohutkuorinen rypäle on puolestaan suhteellisen homeherkkä, joten kostea ei kelpaa rypäleelle.

Vaalea Semillon on ollut jo 1800-luvulla ja vielä viime vuosikymmeninä suosittu rypäle Bordeaux'n seudulla, Etelä-Afrikassa, Chilessä ja vähäisemmässä määrin Kaliforniassa ja Australiassa. Lajike on runsassatoinen ja sitä viljellään yleensä hyvänä (kuivan) perusviinin raaka-aineena öljyisen pyöreyden ja melko hyvän hapokkuuden ansiosta. Suuntuntuma on yleensä kilpailijoita selvästi täyteläisempi. Australiassa siitä tehdään laadukkaita kuivia ja makeita valkoviinejä. Bordeaux'ssa se on perinteisesti ollut kuivien ja makeiden sekoiteviinien päärypäle, mutta on menettänyt asemiaan muodikkaammalle ja aromikkaammalle Sauvignon Blancille. Nautiskelijalla lajike sisältyy Porvoon vaaleaan sekoitteeseen sekä Australian vaaleaan sekoitteeseen yleensä eurooppalaisittain epätyypillisesti Chardonnayn kanssa yhdistettynä.

Potentiaalinsa rypäle näyttää Pessac-Leognanin kuivissa säilytyskelpoisissa valkoviineissä. Australian erikoisuus on ollut Hunter Valleyn valkoviiniksi pitkään säilyvät hapokkaat, Rieslingin maanläheisiä piirteitä saavat tammittamattomat kuivat valkoviinit.. Australiassa lajiketta arvostetaan ehkä eniten ja käytetään myös sekoiterypäleenä Chardonnayn ja muiden lajikkeiden kanssa, tosin yleensä kohtuullisella hinnalla myytävissä viineissä.

Viinit ovat melko täyteläisiä, öljymäisen pyöreitä sekä hedelmäisiä. Rypäleellä EI ole kuitenkaan selviä ominaisaromeja, ja lähinnä siihen yhdistetään sitruuna myös hapokkuuden puolesta. Laadukkaampien viinien aromit ovat yleensä tammi- ja maaperävetoisia iän myötä lisääntyvän suitsukemaisina ja itämaisen maustemaisina. . Ikääntyessä viinit saavat hunajamaisia, pähkinämäisiä, yrttimäisiä ja maustemaisia aromeja maaperän lisäksi. Porvoon vaalea sekoite kehittää yleensä heinämäisiä ja päivänkakkaramaisia aromeja sekä kuivattuja sekahedelmiä. Viileämmän kasvuympäristön viineihin kehittyy kuitenkin helposti kirpeyttä korostavia ruohomaisia piirteitä. Tammitetuissa jalohomeviineissä Sauternes'n tapaan on jalohomemaista kivihedelmien tapaista ja eksoottista ilotulistusta.

Semillonin synonyymejä voivat olla Gros Sémillon, Wyndruif, Greengrape, Colombier, Semillion, Barnawartha Pinot, Blanc Doux, Chevrier, Merwah, Saint-Emilion, Semillon Blanc, Semillon Rose, Red Semillon,Viininrypäle.

Kuivien viinien laatupotentiaali on kiitettävä ja makeissa jalohomeisissa viineissä täydellinen, tosin yleensä aromikkuutta korostavalla Sauvignon Blancilla täydennettynä. Monesti Semillon volyymirypäle, mutta siitä valmistetuilla viineille on näyttöä viinimaailman klassikoiksi. Historiallinen Sauternes-sekoite oli neljä viidesosaa Semillonia ja viidennes Sauvignon Blancia. Sauvignon Blancin merkitys on kuivien viinien sekoitteissa vakaasti lisääntynyt. Semillon-vetoiset viinit ovat viinimaailman pitkäikäisimpiä, etenkin makeina. Lajikeviinien lisäksi Semillon esiintyy (Nautiskelijalla) Porvoon vaaleassa sekoitteessa sekä Australian vaaleassa sekoitteessa. Loppukesästä 2018 nautiskelijan tietokannassa on yhteensä 49 Semillon-viinin arvio.

   Nautiskelijan arvioimat kuivat lajikeviinit sekä
   makeat lajikeviinit.

Lajikeviinien laatupotentiaali    KIITETTÄVÄ.
Kyntensä Semillon näyttää makeissa jalohomeviineissä.

Sivu päivitetty 22.8.2018.