Kuumassa Etelä-Italiassa lajikeviinit ovat harvinaisia. Historiallisesti on tarvittuna erilaisia lajikkeita toimivan lopputuloksen aikaansaamiseksi. Etelä-Italian tumman sekoite on kuuman ilmaston sekoite, joka tuottaa tuhtia, etanolista ja tanniinista tavaraa kilpailukykyiseen hintaan. Pääpaino on kohtuullisen hinnalla. Viime vuosisadan lopulla tukiaisten avulla viineihin yritettiin hankkia myyvyyttä ja modernin hedelmäisyyttä kansainvälisillä lajikkeilla. Kansainväliset lajikkeet eivät osoittautuneen kolmannella vuosituhannen viineissä menestyksen tuottavaksi, vaan rikkimäisen vulkaaniseen sekä aluskasvimaisia ja vihdanlehtimäisiä aromeja tuottavaan maaperään on kehitettävä muita keinoja. enää myöskään tuhtien viinien roudaamisen pohjoisitalian sekoitteisiin ei toimi, koska alkuperäsäädökset estävät maan laajuiset sekoitteet muissa kuin kaikkein halvimmissa pöytäviineissä.

Laatuviinien tuottaminen on ollut (käytännössä) volyymiviineihin sekä myös pohjoisen Italian viinien potkun lisäämiseen keskittyneessä Etelä-Italiassa haasteellinen ja välillä takapakkiakin tuottava projekti. Etelä-Italiassa, ja kansainvälisillä markkinoilla, karsastetaan DOC-laatuviinejä, jotta tammitus voidaan tehdä lastuilla kilpailukykyiseksi Uuden Maailman kanssa ja sallitut rypäle- ja aluesekoitteet ovat tiukasti säädeltyjä. Selvä tammi on siis yhä useammin viinien tunnuspiirteenä.

Vulkaaninen maaperä korostuu viineissä parhaimmillaan mineraalisena sekä yleensä (tammen avittamana) savumaisena, hiilimäisenä ja/tai tupakkamaisena sekä parhaimmillaan maustemaisuutena. Viinien ongelmaksi muodostuvat helposti aluskasvillisuuden, koivunlehtien sekä erilaisten kasvien aromit sekä yleensä ylikypsyys. Hedelmien aromit ovat suhteellisen niukat. Kuuman ilmaston kypsyyden tuoma pyöreys korostuu etanolin avittamana. Konsentraatio ja riittävän kypsät tanniinit vaativat satomäärien kurissa pitämistä, joka mahdollisimman edullisella hinnalla myytävissä viineissä on haasteellista. Tanniineja laadukkaimmissa lajikkeissa riittää runsaasti ja nykyisin vihreyden kesyttäminen on tuottajien ja viljelijöiden ammattitaidon mitta. Luontaiset hapot ovat kuuman ilmaston tyyliin kohtuulliset, joten lisättyjen happojen integroiminen vaatii osaamista ja kokemusta sekä pelkistetysti ilmaistuna ammattitaitoa. Tiivistetysti voimakkuus korostuu tasapainon ja tyylikkyyden asemesta. Viinikirjallisuuden käyttämä termi punaviinejä kuvaamaan yleensä robusti

Sekoitteen laadukkaimmat paikalliset lajikkeet ovat (Campanian ja Basilicatan) Aglianico, (Apulian) Primitivoalias Zinfandel sekä Negroamaro ja täydentävinä pehmentäjinä (Campanian) Piedirosso, (Apulian) Malvasia Nera sekä (Castel del Monten) Nero di Troia alias Uva di Troia sekä esimerkiksi Keski-Italian Sangiovese ja Montepulciano.
Muita paikallisia kuriositeetteja voivat olla Bombino Nero, Castiglione, Gaglioppo ja Sciascinoso.

Viralliset laatuviinit eivät ole olleet myyviä ja nykyisin käytännössä suurin osa viineistä on pöytäviinitasoisia IGT-alueviinejä. Edullinen hinta on viinien myyntivalttia, etenkin saappaankoron Italiassa. Aikaisemmin paikallisia yritettiin myydä enemmän varastoituina viinejä mutta nykyisessä korkotietoisessa maailmassa tuottajan useita vuosia varastoimien viinien myyminen nuorten viinien hinnalla ei ole enää kannattavaa ja vähentyvästi edes mahdollista.

Kansainvälisillä lajikkeilla yritettiin parantaa viime vuosisadalla tukiaisten voimalla viinien laatua mutta kuuman ilmaston tuottama ylikypsyys, tanniinit sekä sekahedelmäiset pysyvät haasteena aluskasvimaisen ja koivunlehtimäisen vulkaanisen maaperän ohella. Tanniiniset päälajikkeet vaativat muutaman vuoden säilytyksen ja säilyvät viidestä kymmeneen vuotta, tosin ikä tuo harvoin kuluttajien arvostamaa laatua. Pisimpään säilyvät Campanian Aglianico-viinit.

Sekoite on kirjava erilaatuisilla paikallisilla lajikkeilla ja lisäksi tulevat kansainväliset lajikkeet. Viinien myyntivaltti on kuitenkin edullinen hinta ja muotivaihtelut ja viimeisimmät valmistustekniset manipulointikeinot vaikuttavat selvästi viinien laatuun ja olemukseen. Kolmannella vuosituhannella myyvyyttä parantava tekijä punaviineissä on ollut lisääntyvä välimakea jäännössokeri.

Historiallisesti kulttuurisesti ja liikenteellisesti eristyneessä Sisiliassa on omat paikalliset lajikkeet kansainvälisillä lajikkeilla täydennettynä ja Nautiskelijan nimityksenä tässä tapauksessa Sisilian rypälesekoitteelle on Sisilian tumma sekoite.

Nautiskelijan arvioimat lajikevviinit sekä erikseen
Apulialle ja
Campanialle.

Viinien laatupotentiaalin positiivinen yleisarvosana    HYVÄ. Alue on laatuviineille haastava.

Sivu päivitetty 2.2.2016.