Vaalean lajikkeen nimeksi on vakiintunut SAUVIGNON BLANC, tai lyhennettynä SB. Loiressa nimenä voi olla Blanc Fumé ja sen muunnoksena Kaliforniassa FUME BLANC. Sauvignon Blanc kuuluu Kansainvälisiin lajikkeisiin. Levinneisyydessä ja tuotantomäärissä tämä viileän/lämpimän ilmaston lajike ei pärjää kuitenkaan maailmanvalloittaja Chardonnaylle. Lajikeviinien laatupotentiaali on kiitettävä, tosin nykybisneksen edellyttämien suurien hehtaarisatojen vuoksi potentiaali jää yleensä käytännössä erittäin hyväksi. Köynnöksistä saadaan helposti volyymiviinien tehot irti. Laadukkaimmat SB-viinit tarjoavat monesti erittäin hyvän laatutason viinejä järkevään hintaan, etenkin Chardonnay-viineihin verrattuna. Tämä ei tosin yleensä onnistu keinokastellussa kuumassa Uuden maailman kasvuympäristössä, joten viinien laadukkaimpien ja ruokaystävällisten viinien tarjonta on suhteellisen vähäistä. Viinit pitää juoda nuoruuden hedelmäisinä ja marjavetoisen aromikkaana. Varastointi ei tuo lisäarvoa, vaan romahduttaa usein viinin arvostetuimmat ominaisuudet.. Suhteellisen harvinaiset ja hinnakkaat tammitetut SB-viinit säilyvät pitempään Chardonnay-viinien tyylisesti.

Sauvignon Blancia pidetään yleensä Bordeaux’n lajikkeena. Siitä on ensimmäiset maininnat jo 1700-luvun alusta. Kyseessä on vanha ranskalainen lajike. Kaikkein todennäköisemmin lajike on kuitenkin peräisin Loiresta. Sieltä lajikkeesta on ensimmäinen maininta Francois Rabelais’n Gargantuassa vuodelta 1534 nimellä Fiers. Ensimmäinen maininta rypäleestä nimeltä Sauvignon Fume on Keski-Ranskan (Centre) Sancerren ja Pouillyn seudulta 1700-luvun lopulta. DNA-tutkimukset tukevat Loirea Sauvignon Blancin kotiseuduksi. Koska aikaisemmin Sauvignon Blancia ei tunnettu Länsi-Ranskassa, tukee tämä pohjoista Keski-Ranskaa rypäleen kotipaikaksi. Sauvignonin kantasanana on todennäköisesti ranskan villiä tarkoittava Sauvage-sana. Sauvage-sanalla viitataan köynnöksen elinvoimaista villiviininköynnöstä (Vitis vinifera subsp. Silvestris) muistuttavaan lehden muotoon.

Sauvignon Blancilla on vanhempi-lapsisuhde (parent-offsping) huomattavasti vanhemman koillisen Ranskan Savagnin-lajikkeen kanssa. Tilastollisesti on osoitettu Sauvignon Blancin olevat toisen Loiren lajikkeen Chenin Blancin sisar. Savagninilla on laaja jälkikasvu, joten Sauvignon Blancin on esimerkiksi Grüner Veltlinerin, Petit Mansengin, Silvanerin ja Verdelhon sisarpuoli.

Rypäleet kypsyvät suhteellisen aikaisin, mikä on viileässä ilmastossa lajikkeiden viljelyn perusedellytys. Köynnös on erittäin elinvoimainen, joten maaperän pitää olla niukkaravinteista ja juuriston kasvua hillitsevää, jotta köynnöksestä ei kasva isoa tuuheaa vihreää pensasta. Köynnöksen puuaines on suhteellisen tautiherkkä. Pienissä rypäletertuissa on pieniä marjoja, jotka ovat erittäin herkkiä harmaahomeella, jonka positiivisena ilmentymä on jalohome. Porvoon valkoviineissä Semillonia täydentääkin huomattavasti aromikkaampi Sauvignon Blanc.

Kuumassa ilmastossa SB-viinit menettävät helposti lisäarvonsa eli sitrusmaisen hapokkaat ja yrttimäisen kukkamaiset arominsa. Koska – ilman tammitusta valmistetut - SB-viinit on juotava (mahdollisimman) nuorina, aiheuttaa tämä ongelmia laatuimagolle ja sitä kautta tuottajahinnalle. Vaikka SB on lajikkeena suhteellisen muodikas eivät viinit pysty kilpailemaan – joidenkin laaduntakeena pitämällä – (mahdollisimman) korkealla hinnalla. Laatupainotteiset SB-viinit ovat budjettitietoisen valintoja. Aromikkuutensa ansioista SB sopii parannerypäleeksi esimerkiksi Midin vaaleaan sekoitteeseen, Lounais-Ranskan tislerypäleisiin eikä Chardonnayhin yhdistäminenkään ole harvinaista. Kun Chardonnayhin yhdistetään Sauvignon Blanc ja/tai Semillon, on Nautiskelijan rypäleluokitus Australian vaalea sekoite.

Tuottajat ovat kohdelleet rypälettä usein työhevosena viinin alhaisen hinnan vuoksi jolloin huippulaadun tavoittelun suhteen noidankehä on valmis. SB ei pysty tuottamaan huippuviinejä lämpimässä ilmastossa ja monesti laatuviinien tuottaminen voi lämpimillä alueilla olla haaste. Aromeista tulee helposti hillomaisia muovimaisuuden tyyppisillä assosiaatioilla. Kirpeämpi tasapainottava hapokkuus on viineihin haettava säkistä eli lisätyistä hapoista. Aromikkuus on SB-viinien tunnuspiirre voimakkuuden ja täyteläisyyden asemesta.

Lajikeviinien luonteeseen kuuluvat helposti tunnistettavat, voimakkaat nuoruuden ominaisaromit sekä selvä kirpeä hapokkuus, joka nykyisin saadaan yhä useammin raparperi- eli oksaalihaposta muiden lisättyjen happojen ohella. Viileässä ilmastossa rypäle reagoi suotuisasti kalkkipitoiseen maaperään saaden mineraalisia ja maanläheisiä aromeja, eikä niiden erottaminen vastaavanlaisen maaperän tammittamattomista Chardonnay-viineistä ole ongelmatonta. Lajikeviinien tyypillisiä aromeja ovat herukanlehdet, nokkonen sekä yleensä (kukkamainen) yrttimäisyys mustaherukan, karviaisen ja muiden vaaleiden marjojen aromien ohella. Viileinä vuosina saattaa tulla märkää villaa sekä vihannesmaisia aromeja kuten parsaa. Lajike reagoi Uudessa maailmassa suhteellisen hyvin aromaattisiin hiivoihin, mikä korostaa viinien eksoottisia aromeja. Tammitettuna versiona viiniin tulee täyteläisyyttä ja rasvamaista pyöreyttä, jolloin rypäleen ominaisaromit jäävät helposti mausteisen tammen alle.

SB-viinit on tyylillisesti yhdistetty Ranskan Loireen sekä Bordeaux’seen. SB kestää - etenkin Semillonilla täydennettynä - tammitusta, mikä on hapokkaan ja maaperävetoisen tammittamattoman Loiren tyylin vaihtoehto. Uudessa maailmassa lajike kuuluu kaikkien merkittävien tuottajien repertuaariin. Parhaimmat tulokset tulevat suhteellisen viileiltä alueilta Etelä-Afrikasta, Uuden-Seelannin Eteläsaarelta sekä Australian rannikkoseuduilta. Uuden maailman viinien hinnan noustessa potkua haettiin aikaisemmin selvästä tammesta. Kolmas viinien tyylivaihtoehto tulee viileästä Uudesta Seelannista, ja etenkin Marlborough'sta, jonka tyyliin kuluu lisäksi passionin dominoimat eksoottisten hedelmien aromit sekä voimakaskin hapokkuus ja nuoruuden rehevyys. Eteläafrikkalaiset tavoittelevat – ilmastonsa rajoissa – monesti Marlborough’n tyyliä. 2010-luvun viineissä tavaran ja selvien aromien arvostus on vähentynyt, joten tyylivaihtoehdot eivät ole yhtä selviä. Tammi on monille kolmannella vuosituhannella vieras käsite viineissä. tosin ruokien miedontuessa ja fuusiokeittiöiden yleistyessä voimakkaille laatuviineille ei ole entisenlaista kysyntää.

Monet arvostavat SB-rypälettä, mutta vähintään yhtä monet vierastavat sen persoonallisia aromeja. Sauvignon Blanc-viinejä oppivat yleensä arvostamaan kuivan tyylin ystävät ja lisäksi viinien arvostaminen vaatii harjoittelua eli opittua makua. Käytännössä SB-viinit ovat tammitettuja Chardonnay-viinejä kaihtavalle eräs harvoista laatupainotteisista vaihtoehdoista. Ristiriitaista suhtautumista SB-viineihin vaikeaa suhtautumista kuvaa, että 1900-luvun loppupuolella viinejä kuvattiin usein ”kissanpissaksi karviaispensaassa” (engl. cat’s pee on a gooseberry bush).

Vaaleista lajikkeista Sauvignon Blanc on yhdessä vielä helpommin erilaisiin kasvuympäristöihin sopeutuvan maailmanvalloittaja Chardonnayn kanssa globaalisti laajimmalle levinneitä lajikkeita. Sauvignon Blanc toimi 1900-luvun lopulla vaihtoehtona Uuden maailman tammitetuille Chardonnay-viineille. Nykyisin Uuden maailman kohtuuhintaisissa Chardonnay-viineissä vältetään tammitusta ja kalleimmissa sitä käytetään odotusarvoisesti vain kohtuullisesti. Aikaisemmin kirpeän hapokkaat Uuden maailman SB-viinit ovat olleet parhaimmillaan ruokaviineinä, mutta nykyisin erilaiset kirjavat rypälecocktailit ja esimerkiksi Riesling tarjoaa ilman selviä ominaispiirteitä olevia vaihtoehtoja. Kuuman ilmaston SB-viineistä jää helposti rakennettu vaikutelma (luonnontuotteen vastakohtana).

Viljelmiä riittää mutta ei kuitenkaan Chardonnayn veroisesti

Sauvignon Blanc oli vuonna 2009 Ranskan kolmanneksi viljellyin vaalea lajike Ugni Blancin ja Chardonnayn jälkeen 26 839 hehtaarin alalla. Vertailun vuoksi vuonna 1958 Sauvignon Blanc –tarhoja oli Ranskassa 5500 hehtaaria. Eniten Ranskan viininviljelyalueista Sauvignon Blancia viljeltiin Languedoc-Roussillonissa (Midissä) 7357 hehtaarilla. SB oli Midin toiseksi viljellyin lajike paremmin kuumaan ilmastoon sopeutuvan Chardonnayn 12 156 hehtaarin jälkeen. Midin viljelymääriä selittävät edulliset tuotantokustannukset eikä viinien laatu. Lounais-Ranskan tislealueilla ja niiden läheisyydessä perinteisempää kirpeämmän hapokasta viiniä tuottavaa Sauvignon Blancia viljellään myös laajasti. Armanjakin ympäristön (Gers) SB-viljelmät olivat 1801 hehtaaria, läheisen Tarnin 460 hehtaaria sekä Konjakkialueen 520 hehtaaria. Yleensä rypäleet päätyvät alueviineihin (Vin de Pays) tai nykyisin lisääntyvät Vin de France-viineihin.

Akvitaniassa (Aquitaine), joka käsittää Bordeaux’n ja Bergeracin viininviljelyalueet, Sauvignon Blancin viljelyala oli vuonna 2009 7117 hehtaaria. SB oli alueen toiseksi viljellyin vaalea lajike Semillonin 11348 hehtaarin jälkeen. Yleensä alueen valkoviinit ovat olleet Semillon-vetoisia, mutta tällä vuosituhannella ovat yleistyneet puhtaat SB-viinit.

Maineikkaimpana ja arvostetuimpana SB-viinien tuotantoalueena pidetään Loiren Centren Cherin departementin Sancerren sekä Nievren departementin Pouilly-Fumen alueita. Departementtien viljelyalat vuonna 2009 olivat 2961 hehtaaria ja Nevren kohdalla 1317 hehtaaria. Loiren alajuoksulla Tourainen ympäristössä SB-viljelmiä oli yli 3000 hehtaaria tuottaen Centreä selvästi kohtuuhintaisempia viinejä. Centren viineissä on historiallisesti korostunut reilu hapokkuus sekä mineraalinen maaperävetoisuus ruutimaisilla piirteillä sekä mustaherukkamainen yrttimäisyys ja marjamaisuus yhdistettynä karviaisten aromeihin. Nykyisin on lisääntyvästi myös Centressä alettu hakea viineihin pistävää raparperia kirpeyden korostamiseksi. Alueiden viinit ovat yleensä optimissa parin vuoden ikäisinä, kuten muutkin viileämmän ympäristön SB-viinit. Lisäksi Centren lähettyvillä Burgundin St Bris-alueella SB-viljelmiä oli 146 hehtaaria.

Pohjois-Italiassa Sauvignon Blanc on suhteellisen merkittävä lajike. Vuonna 2000 Italian viljelytilastoihin SB-tarhoja päätyi 3393 hehtaaria. Etelä-Italia on ollut liian kuuma Sauvignon Blancille, mutta modernilla tekniikalla sielläkin tuotetaan Uuden maailman ja Midin tyyliin edullisella hinnalla myytäviä ja mahdollisimman nuorena juotavaksi suunniteltuja viinejä, tosin yleensä sekoitteina. Pohjois-Italiassa perinteinen kirpeämpää ja yrttimäisempää valkoviiniä tuottava lajike on ollut Friulano alias Porvoon Sauvignonasse.

Iberian niemimaa on liian kuuma Sauvignon Blancille. Luoteis-Espanjassa on viileämpiä alueita samoin kuin Kataloniassa. Laatupainotteisten tuottajien on kiivettävä Espanjassa reilusti vuorenrinteitä ylös sopivien viljelypaikkojen löytämiseksi. Vuonna 2008 lajikkeen viljelyala Espanjassa oli 2515 hehtaari keskittyen kuivaan ja kuumaan volyymiviinien kehtoon Kastilia-La Manchaan (1700 ha sekä viileämpään Kastilia-Leoniin, mukaan lukien Rueda (473 ha). Loput viljelmät keskittyvät Koillis-Espanjan Kataloniaan vajaat 500 hehtaarilla. Portugalissa löytyi vuonna 2010 Sauvignon Blancia 26 hehtaarilta.

Saksassa Sauvignon Blancin viljely sallittiin vuoden 1995 jälkeen. Vuonna 2014 Saksan tilastokeskuksen (Destatis) tilastoima viljelyala oli 849 hehtaaria, joka on puolet suositumman Chardonnayn viljelyalasta. SB-tarhoja oli 0,8 prosentilla Saksan viinintarhoista. Saksa Sauvignon Blancin viljely keskittyy Pfalzista etelään. Itävallassa lajikkeen viljelyala tuplaantui ensimmäisellä vuosikymmenellä ollen vuonna 2007 753 hehtaaria. Siitä enemmistö oli Steiermarkissa ja loputon lähinnä Niederösterreichissa ja siellä etenkin Weinviertelissä. Naapurimaa Sveitsillä viljelmiä oli vuonna 2009 133 hehtaaria ympäri maata. Tsekin tasavallan Määrin (Morava) viljelmät olivat 869 hehtaaria.

Sloveniassa ja Kroatiassa viljellään myös Sauvignon Blancia. Kroatiassa lajikkeen viljelyala oli 390 hehtaaria. Eniten Balkanilla lajiketta viljellään Romanissa. Romaniassa lajikkeen viljelyala oli 3243 hehtaaria vuonna 2008 jakaantuen maan eri osiin. Kreikassa on hieman SB-viljelmiä paikallisia lajikkeita täydentämään ja parantamaan. Turkissa lajiketta viljeltiin vuonna 2010 158 hehtaarilla. Israelissa SB oli vlijellyin vaalea lajike vuonna 2009 250 hehtaarin voimalla. Romanian naapurissa Sauvignon Blanc oli suosittu vuonna 2009 8151 hehtaarin voimalla. Etelä-Venäjän Krasdonar Kain viljelyalue oli 2009 900 hehtaaria. Ukrainan viljelmät mukaan lukien Krimin niemimaa olivat 432 hehtaaria. Mustameren ympäristön alue on lajikkeelle tosin liian lämmin laatupainotteisessa tuotannossa.

Yhdysvalloissa Sauvignon Blanc on laajalle levinnyt. Valtaosa viljelmissä oli Kaliforniassa (vuonna 2010 6235 ha) sekä Washingtonin osavaltiossa (vuonna 2011 1173 ha). Kalifornian viljelmät keskittyvät Pohjoisrannikon Sanomaan (1017 ha) ja Napaan (1010 ha) sekä kuumaan keinokasteltuun Central Valleyhin (808 ha). Suurin osa Kaliforniasta on liian kuuma lajikkeelle viileän ilmaston ruohosävytteisen yrttimäisyyden ja kirpeämmän marjamaisuuden saavuttamiseksi, tosin yrittäjiä ja valmistusteknisiä keinoja riittää. Kaliforniassa Sauvignon Blanc-viinit saavat Chardonnay viinien rakennetta ja aromeja. Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa on myös viljelmiä. Rypälettä hyödynnetään yleensä Porvoon vaalean sekoitteen viineissä.

Ympäri Etelä-Amerikkaa riittää myös lajiketta hyödyntäviä viljelijöitä ja tuottajia. Chilen tilastoidut SB-viljelmät vuonna 2008 olivat 7922 hehtaaria. Aikaisemmin viljelmät keskittyivät Valle Centralin Curicoon (3819 ha) sekä Mauleen (1744 ha). Viljelmien kasvu on keskittynyt pohjoiseen. Casablancan viljelyala vuonna 2008 oli 1085 hehtaaria. Kuinka paljon Chilen Sauvignon Blanc-viljelmistä on aitoa Sauvignon Blancia on epävarmaa, koska menneisyydessä viinitarhojen Sauvignon Blanc oli todellisuudessa Porvoon Sauvignonasse-lajiketta. Chilessä Sauvignonassesta saa käyttää nimeä Sauvignon (Blanc). Kuumassa Argentiinassa lajiketta viljeltiin vuonna 2008 2090 hehtaarilla.

Australiassa Sauvignon Blanc oli vuonna 2008 kolmanneksi viljellyin vaalea lajike Chardonnayn ja Semillonin jälkeen 6405 hehtaarilla. 1970-luvulla Sauvignon Blancin viljelyala Australiassa oli vain 20 hehtaaria. Lajikkeen suosion voimakas lisäys on keskittynyt kolmannelle vuosituhannelle Australian viileimmillä alueilla. Kuumalla keinokastellulla Kaakkois-Australian aavikolla lajike ei tuota mitään lisäarvoa viineihin.

Maailmanmainetta Sauvignon Blanc saavutti Uuden-Seelannin Eteläsaaren Marlborough’ssa 1970-luvun puolivälistä lähtien. Saksalaisilla viileän ilmaston lajikkeilla Uudessa-Seelannissa ei ollut enää elantoa tarjoavaa tulevaisuutta. Viljelmien hulppea kasvu kulminoitui 2000-luvun alkupuolella. Vuonna 2008 virallisen arvion mukaan SB-viljelmiä Uudessa-Seelannissa oli vuonna 2011 virallisen arvion mukaan 18000 hehtaaria, joista Marlborough’n alueella oli valtaosa 15 700 hehtaaria. Vuodesta 2009 lähtien uusia SB-viljelmiä ei ole perustettu.

Etelä-Afrikassa Sauvignon Blanc oli vuonna 2008 kolmanneksi viljellyin lajike Chenin Blancin ja Colombardin jälkeen 9155 hehtaarilla. Etelä-Afrikan viljelyksillä Chardonnay ei ole pärjännyt suosiossa Sauvignon Blancille. Laajimmat SB-viljelmät ovat historiallisesti arvostetuimmalla Stellenboschin alueella. Viileään etelään lajikkeelle on löytynyt uusia soveltuvia alueita. Kuuman Etelä-Afrikan rannikkoalueita viilentää Antarktikselta tuleva Benguelanvirta. Etelä-Afrikassa vuosikertojen laatuvaihtelut ovat selviä.

Sauvignon Blanc-viinien ominaisuuksia on helppo ja kannattavaa manipuloida

Nautiskelijan juomakriitikko on arvostanut SB-viinejä sekä niiden aromikkuutta. Viineihin eli tarkennettuna rypäleviineihin ei saa lisätä aromiaineita, mutta aromeja saadaan eri hiivoilla sekä suurella joukolla sallittuja lisäaineita ja laajalla kirjolla valmistuksen apuaineita (kuten entsyymit). SB-viineissä ei voinut olla huomaamatta viinien aromien ja tavaran muutosta vuosituhannen alussa kun pystyttiin kehittämään laboratoriomittausmenetelmä viineihin paprikamaista maustemaisuutta antaneen lisätyn Isobutyylimetoksipyratsiinin paljastamiseksi. Uuden-Seelannin Marlborough’n maailmanvalloitus alkoi juuri tavaraa ja aromikkuutta paprikamaisuudella (engl. bell pepper) ja parsamaisuudella, jonka lähde on myös paratsiini-yhdiste (engl. pyrazene).

Lisätyn paprikamaisuuden paljastusmenetelmän keksimisen jälkeen SB-viineissä alkoi yleistyvä raparperimainen aikakausi. Raparperin aromin tuottaa oksaali- eli raparperihappo. Raparperi on erittäin voimakas pistävä aromi. Nautiskelijan käsityksen mukaan oksaalihappo ei ole luontainen yhdiste SB-rypäleissä. Uudessa Maailmassa happojen lisääminen on viinien myyntikelpoisuuden elinehto eikä se on Ranskassakaan tuntematon tai ehdottomasti kielletty. Pyratsiinien ja raparperihapon lisäksi rikkivety-yhdisteet tiolit ovat kolmas merkittävä viinien aromien lähde. Niitä voidaan helposti tuottaa viinien täysin sallituilla rikkiyhdistekäsittelyillä. Tiolit ovat kuitenkin hankalia yhdisteitä. koska ne tuottavat ulosteiden ominaisaromit tai Nautiskelijan käyttämänä viemärimäiset aromit muiden arvostetumpien mutta kuitenkin vaatien aromien yhdisteiden ohella. Rikkivety-yhdisteet ovat reilusti yleistyneet 2010-luvulla etenkin valkoviineissä ja etenkin kohtuullisella hinnalla myytävissä viineissä. Rikkivety-yhdisteet eivät tosin nykyisin ole harvinaisia kalliissakaan viineissä. Aikaisemmin niitä pidettiin valmistusteknisinä virheinä.

Sauvignon Blancista on kaksi eri syvyistä värimuunnosta SAUVIGNON GRIS tai SAUVIGNON ROSE sekä SAUVIGNON ROUGE. Vuonna 2009 näiden värivariaatioiden viljelyala Ranskassa oli 463 hehtaaria. Bordeaux’ssakin näillä on jonkinasteista suosiota suuntuntuma ja pyöreyden parantajana. Näitä lajikevariaatioita hyödynnetään myös Etelä-Amerikassa ja Uudessa-Seelannissa. Lisämääreiden kanssa pitää kuitenkin olla varovainen, koska Sauvignon Vert on Sauvignonasse.

Myyvä Sauvignon Blanc, tai lyhennettynä SB, on yleensä vakiintunut rypäleen nimeksi. Loiressa nimenä voi olla Blanc Fumé ja sen muunnoksena anglosaksisissa maissa Fume Blanc. Muita Loiren synonyymejä SB:lle ovat Blanc Fumet, Fié, Fiers ja Fumé. Germaaniset alueen synonyymit ovat Muskat-Silvaner ja Feigentraube. Muita synonyymejä ovat Sauvignon Jaune, Punachon, Gentin à Romantin, Sauternes, Sauvignon Fumé, Sauvignon Musqué, Sauvignon Blanc Musqué, Savagnou, sekä Itä-Euroopassa Muskatni Silvanec, Pinot Mestny Bely, Sotern Marunt, Surin ja Verdo Belil. Chilessä Sauvignonasse-rypäleestä saa käyttää Sauvignon (Blanc) -nimeä. Muidenkin maiden suhteen pitää olla varovainen pelkän Sauvignon-nimen kanssa eikä sitä voi yhdistää ilman tarkempaa tietoa Sauvignon Blanciin.

Nautiskelijan tietokannassa oli kesällä 2016 yli 600 SB-viinien arvioita, joka muodostaa lähes viisi (4,3) prosenttia kaikista viiniarvioista.

Arvoviinin luokituksen viinit (yli 100 kappaletta).
Edeltävän kahden vuoden aikana arvioidut lajikeviinit.
Maittain eriteltynä   australialaiset,
  argentiinalaiset,
  chileläiset,
  eteläafrikkalaiset,
  italialaiset,
  uusiseelantilaiset sekä
  yhdysvaltalaiset lajikevalkoviinit.

Lajikeviinien laatupotentiaali    KIITETTÄVÄ.



Sivu päivitetty viimeksi 20.6.2016