SYNONYYMEJÄ:	Pelkkä Riesling lajikkeen tarkoittaa aitoa Riesling-lajiketta. Toisinaan siihen lisätään lisämääre lajikkeen varmistukseksi: Weisser Riesling, Rheinriesling ja Johannisberg Riesling (Saksa); Gentil Aromatique, Riesling Rhénan (Ranska); Riesling Renano (vastakohtana Welschrieslingin nimelle Riesling Italico) (Italia); Ryzlink Rynsky, Starovetski, Renski Rizling, Rajnai Rizling tai Rajnai Riesling (Unkari); Petit Rhin (Sveitsi); Johannisberg, White Riesling tai Rhine Riesling (anglosaksiset maat) sekä muu paikallinen nimikirjo. Kuluttajan on pitänyt olla etenkin EU:n ulkopuolelta hankittujen pullojen etikettimerkinnöissä olla tarkkana, jotta ei sekoita aitoa Rieslingiä heikkolaatuisempaan sekä määrällisesti reilusti viljellympään Welschrieslingiin ja sen yhtä laajaan nimikirjoon. Welschriesling ei nimestään huolimatta ei ole sukua aidolle Rieslingille.
VIINIEN LAATUPOTENTIAALI:	Kiitettävä (kuivana versiona), makeissa jalohomeviineissä monen gurun mielestä täydellinen. (Nautiskelijan kriitikko ei tosin ole päässyt maistamaan näitä huippukalliita harvinaisuuksia.) Viinigurujen suosikki, mutta kuluttajien vierastama. Mahdollisimman nuorena juotavaksi suunniteltu laadukkaan nautittavana mutta muutaman vuoden tuottaa odotusarvoidesti Nautiskelijalla asiantuntijan luokituksen. Konsentraatiota edellyttäviinin huippuviineihin nykyiset tuottavuutta painottavat viljelymenetelmät sopivat huonosti, etenkin kun konsentraation puutetta on hankala korvata tammella. Kuivien Riesling-viinien pitäisi tarjota järkevään hintaan järkeävää laatua laatupainotteiselle kuluttajalle
IKÄÄNTYMISPOTENTIAALI:	Valkoviineistä pitkäikäisimpiä. Makeuden noustessa ikääntymispotentiaali paranee huomattavasti. Voimakkaat hapot säilyttävät hyvin myös kuivia viinejä. Laadukas viileän ilmaston Riesling-viini toimii heikoisti pari kolme vuotiaana ja pitää juoda mahdollisimman nuorena ja tai sitten kehittyneempänä versiona.
YLEISTÄ:	Kehittynyt Riesling-viini jakaa ihmisten mielipiteitä maanläheisen mineraalisilla, voimakkaan sitrusmaisen/omenamaisen hapokkailla sekä monesti petrolimaisilla (ja joillekin bensa-aseman) aromeilla. Riesling-viinit eivät sovi tammitukseen, mikä osittain selittää muodikkuuden puutetta. Iän myötä maaperävetoiset aromit korostuvat. Moderniin viinimakuun petrolimaisuus sopii huonosti, minkä tuottajat ovat tarkasti tiedostaneet ja ottaneet huomioon valmistuprosessissa. Uuden maailman Riesling-viineissä haetaan yleenäs eurooppalaista kala- ja äyriäisruokien tyyppistä viileän ilmaston olemusta, tosin tuhdimpia ja kypsinä kerättyjen rypäleiden maaperävetoista ja tavaraa haetaan myös hinnakkaammissa versioissa eurooppalaisen käytännön mukaisesti. Yleensä nuorena juotavaksi suunnitellut Riesling-viinit ovat helpompia kuin Sauvignon Blanc –viinit. Riesling-viinit ovat epäsuosittuina nykyhinnoilla edullisia, joten huippulaatua on mahdollista saada viinimaailman megatähtiin verrattuna edullisesti. Koska tammi ei ole antamassa viimeistä silausta ja loppupotkua, kuivat Riesling-viinit eivät saavuta Nautiskelijan täydellisen viinin statusta. Köynnös vaatii suhteellisen viileän kasvuympäristön eikä siten ole tyypillinen Uuden maailman rypäle. Uudessa maailmassa lajike näyttää kyntensä lähinnä Australian, Chilen sekä Etelä-Afrikan viileimmillä alueilla. Pohjois-Chilen Riesling-viinit ovat nousevia tähtiä ja myös Etelä-Afrikan viileimmillä eteläalueilla on laatulupauksia.

Riesling on vastaanottavainen jalohomeelle ja monien mielestä lajikkeen tekee täydelliseksi ikääntymiskelpoiset jalohomeiset makeat viinit. Tosin näiden huippujen tuotanto on niin pientä, että käytännössä niitä saa vain (saksalaisista) huutokaupoista. Saksassa Riesling nousi takaisin kuninkaaksi 1990-luvun loppupuolella reilun viidenneksen viljelyalaosuudella mitaten kun kallispalkkaiset saksalaisetkin heräsivät jälleen potentiaaliselle laadulle.

Viininviljelyn pioneeriaikoina lajike oli suosittu etenkin Australiassa mutta myös Kaliforniassa. Kuumassa ilmastossa köynnös menettää osittain viileän ilmaston elinvoimaansa. Lisäksi lajiketta viljellään Alsacessa, Itävallassa, Pohjois-Italiassa sekä Itä-Euroopassa sekä Yhdysvaltain itärannikon viileimmillä alueilla. Alsacen viineihin jätetään jäännössokeria selvään puolikuivuuteen saakka, mikä saattaa aiheuttaa ruokien kanssa ongelmia. Saksan, Alsacen ja Itävallan lisäksi etenkin Etelä-Australian rannikkoseuduilta löytyy laatua.

Australian Riesling-viinit on valmistettu yleensä heti nuorena juotaviksi ja laadukkaimmat myös muutaman vuoden turvallisesti säilytettäviksi, kun taas etenkin saksalaisten viinien voimakas hapokkuus on aiheuttanut nuorena nautittavuuden suhteen ongelmia. Etenkin saksalaiset, mutta myös monet muut korostavat happoisuutta estämällä malolaktisen käymisen. Tosin kolmannen vuosituhannen markkinointivetoiseen tyyliin kuuluu happojen kesyttäminen. Myös uuden aallon saksalaiset Riesling-viinit valmistetaan kuivahkoiksi sekä kohtuuhappoisiksi nuorena juotaviksi, kansainvälisen tyylin viineiksi. Alhaisen hinnan vuoksi varastoituja, kuivia Riesling-viinejä on vaikea löytää. (Varastoitujen Riesling-viinien hintalisä on nuoriin sekä etenkin varastointikustannuksiin verrattuna marginaalinen, mikä rahoille vastinetta etsivien kannattaa pitää mielessä.) Viinit ovat yleensä optimissaan neljästä viiteen vuotiaina, jolloin rakenne on saanut öljymäisen happoja peittävän pyöreyden.

Lajike on ollut suhteellisen suosittu viileillä alueilla erinomaisen kylmänkestävyyden ansiosta. Köynnös vaatii pitkän viileän kasvukauden, jotta se pystyy kehittämään hienostuneen aromaattisen moniulotteisuuden suomalaisten marjojen tyyliin. (Uudessa maailmassa lajike juodutaan taas raikkauden pitämiseksi korjaamaan usein ennen rypäleiden fysiologista kypsyyttä, mikä tuottaa vihreyttä siemenmäisyyden ja katkeroaineiden muodossa.) Rypäle reagoi suotuisasti kalkkipitoiseen, yleensä mineraaliseen sekä niukkaravinteiseen maaperään. Saksan eri alueilla Rieslingin tyyli vaihtelee suuresti, mutta yleensä Riesling-viineillä on selvät mineraalisen maaperän aromit, sitruksinen ja omenainen happoisuus, luumarjojen ja eksoottisten hedelmien aromit, petrolimaisuus ja iän tuottama hunajaisuus sekä (voimakaskin) öljymäinen pyöreys. Reilumpi ikä tuo yleensä reilun sienimäisiä aromeja sekä pitkälle kehittyneenä selviä juureksia. Aromipaletti on parhaimmillaan erittäin sävykäs ja monia vanhempia viinejä voi ensivaikutelman perusteella olettaa tammitetuiksi.

Ikääntyessään viinin väriin tulee selvää kultaista syvyyttä. Viineissä korostuvat aromaattisuus ja maaperä täyteläisyyden asemesta. Tiivistettynä Riesling-viinin tavaramerkki on kirpeä hapokkuus. Saksalaiset ovat aikaisemmin pyrkineet yleensä kevyempään ja makeampaan tyyliin, kun taas Alsacessa on painotettu kypsän hedelmäistä, voimakasta ja kuivaa tyyliä voimakkaalla mineraalisuudella. Tosin Alsacessa tyyli on nykyisin monesti puolikuiva, joten kuivan viinin ystävän kannattaa olla niiden kanssa varovainen. Kuivuuden suhteen luotettavimpia ovat australialaiset ja itävaltalaiset lajikeviinit.

Saksalaiset eri lajikkeiden sekoiteviinit saavat Nautiskelijalla luokituksen Saksan vaalea sekoite, jossa Riesling voi olla mukana. Yleensä Saksassa sekoitteella viitataan edullisen hinnan perusteella myytäviinin volyymipainotteisiin - välimakeaan Libikseen assosioituviin - viineihin. Tuottajat ja heidän isäntänsä osuuskunnat joutuvat luonnollisesti markkinoimaan ja kehumaan sitä mitä on tarjolla.

Laadukkaimmat Nautiskelijan arvioimat laadukkaimmat
kuivat Riesling-viinit
välimakeat lajikeviinit sekä
makeat viinit.

Katso lisäksi Nautiskelijan edeltävän vajaan kolmen vuoden aikana arvioimat kaiken tyyppiset Riesling-viinit.

Viinien laatupotentiaali:      Kiitettävä.

Sivu päivitetty 15.10.2014