SYNONYYMEJÄ:	Pinot Gris, (Nautiskelijan lyhentämänä) PG, tai italialaisten tuotteistamana Pinot Grigio ovat vakiintuneet lajikkeen nimiksi. Muita nimiä Pinot Beurot, Pinot Burot, Auvernat Gris, Petit Gris, Auxerrois Gris; Ruländer, Grauer Burgunder, Grauklevner, Grauburgunder (Saksa); Szürkebarat, Grauer Mönch (Unkari); Burgundske Sede, Rouci Sedive, Burgundac Sivi, Rulandac Sivi, Crvena Klevanjka, Rulanda (itäinen Keski-Eurooppa). Harhaanjohtavuuden takia Tokay d’Alsace on nykyisin kielletty. Germaanisella alueella on käytetty myös nykymittareilla harhaanjohtavaa Tokayer-ilmaisua. Kaksi viimeistä eivät saa enää olla etiketeissä.
VIININ LAATUPOTENTIAALI:	Kiitettävä, normaalisti kuitenkin volyymipainotteinen lajike.
IKÄÄNTYMISPOTENTIAALI:	Suhteellisen nuorena juotava. Laadukkaimmat kehittävät muutaman vuoden säilytyksellä lisäarvoa. Makeat viinit säilyvät pitempään, tosin vastaavia Riesling-viinejä lyhyemmän aikaa.
YLEISTÄ:	1990-luvun lopulla lajikkeen globaali viljelyala oli arviolta 15 000 hehtaaria. Vaalea lajike Pinot Gris, tosin selvän pinkkisellä kuorella, on tumman Pinot Noirin mutaatio samoin kuin neutraalimpi Pinot Blanc. Pinot Gris´tä arvostetaan Pinot Blancia enemmän sen aromikkuuden ja öljymäisyyden ansiosta. Alsacessa PG on yksi neljästä jalosta lajikkeesta. Ei-jalo Pinot Blanc muodostaa siellä yleensä Silvanerin kanssa yleensä kohtuullisella hinnalla myytävän Alsacen sekoitteen perustan.

Lajikkeen kotina on erittäin todennäköisesti Burgundin ja Champagnen seutu. Teoriassa Pinot Gris on monissa Burgundin alkuperämerkinnöissä sallittu, mutta ei kuitenkaan käytännössä viljelty. Samppanjassakin on aikaisemmin käytetty Pinot Gris’tä ja lajike kuuluu teoriassa samppanjasekoitteeseen. Se on kuitenkin ollut pitkään siellä istutuskiellossa sillä Chardonnay hoitaa paremmin Pinot Gris’n tehtävät kuohuviineissä etenkin tyylikkyyden suhteen.

Köynnökset saadaan tarvittaessa satoisiksi ja viinit siten melko neutraaleiksi. Viinit edustavat melko hapokasta, hedelmäistä sekä etanolisen ja öljymäisen pyöreää tyyliä. Aikaisemmin viinien tunnuspiirteenä oli monesti märkä villa sekä yrttimäisyys, etenkin viileinä vuosina, mutta nykyisin märkä villa on käytännössä eliminoitu. Köynnös vaatii viileän ilmaston kasvuympäristöksi. Lajike on suhteellisen herkkä jalohomeelle ja etenkin itävaltalaiset hyödyntävät sitä jalohomeisissa viineissä Alsacen ohella. Alsacessa tosin Gewurztraminer on yleisempi makeissa viineissä. Alsacen hinnakkaat lajikeviinit ovat yhä useammin välimakeita. Korkea etanolipitoisuus korostaa lisää makeuden aistimista eivätkä hapot puolestaan leikkaa makeutta.

PG on keskisen ja itäisen Euroopan lajikkeita ja perusviineissä suosiota ovat niittäneet Pohjois-Italian suhteellisen neutraalit ja suositut Pinot Grigio –viinit. Unkarissa lajike on ollut arvostettu laajasti viljeltyä Welschrieslingiä laadukkaampana ja pitkäikäisempiä viinejä tuottavana.

Lajike ei ole mainittavasti matkustanut lämpimään Uuteen Maailmaan rypäleen alhaisen luontaisen hapokkuuden vuoksi. Chardonnaylla saadaan sitä lähellä olevia viinejä Uudessa maailmassa. Kaliforniassa on viime