SYNONYYMEJÄ:	Pinot Blanc tunnettaan pääasiassa joko ranskalaisella nimellä Pinot Blanc, lyhennettynä PB, tai Italialaisten onnistuneesti mutkattomissa viineissä kaupallistamalla Pinot Biancolla, sekä germaanisen kulttuurialueen Weisser Burgunderina tai Weissburgunderina. Etenkin Ranskan Alsacessa niminä voivat olla Klevner tai Clevner. Muita ovat Weisser Ruländer, Pineau Bianco, Borgogna Bianco sekä itäisessa Euroopassa Burgundske Bile, Rouci Bile, Beli Pinot tai Biela Klevanjka. Alsacen vaalean lajikkeen Auxerrois´n saa nimetä Pinot Blanciksi. (Lounais-Ranskan Cahors’issa puolestaan Auxerrois on tumman Malbecin synonyymi.) Alsacessa suosittu on suurisatoinen klooni Gros Pinot Blanc.
VIININ LAATUPOTENTIAALI:	Optimistisesti arvioituna erittäin hyvä, mutta kunnianhimoisten viljelijöiden kannattaa keskittyä nimekkäämpiin lajikkeisiin. Normaalisti kohtuuhintainen arki- ja yleiskäyttöinen ruokaviini.
IKÄÄNTYMISPOTENTIAALI:	Nuorena juotavaksi tarkoitettu mutkaton, hedelmäinen ja niukkahappoinen viini. Jalohomeiset viinit säilyvät hieman pitempään.
YLEISTÄ:	Viinit ovat kohtuuhintaisia, sillä rypälettä pidetään edullisena perusviinien raaka-aineena. Köynnös on satoisa. Alsacessa on myös laatupainotteisia tuottajia, vaikka sielläkään PB ei ole jalo rypäle päinvastoin kuin mainekkaampi Pinot Gris. Italiassa PB on suosittu kuohuviinin raaka-aineena samoin kuin Alsacessa. Muutenkin halvoista eurooppalaista kuohuviineistä löytyy lajiketta. Se muodostaan Alsacen sekoitteen (Edelzwicker) perustan yhdessä Silvanerin kanssa.

Pinot Blancin koti on Burgundin ympäristössä, missä se on kehittynyt pinkin värisen Pinot Gris’n mutaationa. PG puolestaan kehittyi tumman Pinot Noirin mutataationa. PB:sta on ensimmäisiä merkintöjä vasta 1800-luvun loppupuolelta. Sen on Pinot Gris’tä viljellympi ja viljelyala oli 1990-luvun lopulla arviolta 19 000 hehtaaria. Ranskassa sen suosituin viljelyalue on Alsacessa. Lisäksi sitä viljellään Saksassa, Itävallassa, Italiassa, Itä-Euroopassa ja Uudessa maailmassa lähinnä Kalifornian rannikkon viileillä alueilla sekä hieman viileässä lounaisosassa. Niukkahappoisena ja niukka-aromisena lajike ei sovi kuumaan ilmastoon eikä siten Etelä-Eurooppaankaan. PB ei ole laadullisesti erityisen arvostettu missään, mutta se on suosittu runsassatoisuuden sekä elinvoimaisuuden ansiosta. Viinien tunnuspiirteenä on niukkahappoisuus ja korkeahko uutepitoisuus (selvä väri), hedelmäisyys ja niukka-aromisuus. Suuntuntuma on etenkin eurooppalaisella mittapuulla selvästi pyöreä. Alsacessa PB saa helposti maaperän aromeja sekä kehittää mausteisia ja savuisia aromeja ilman tammitusta. Hyvin tehtynä ja riittävän pienisatoisena kehittää päärynään, aprikoosiin ja persikkaan viittaavia aromeja, omenaisten aromien lisäksi. Tyylikkyys on riittävää, mutta se ei ole lajikkeen pääominaisuuksia. Monesti lajike on tunnistettavissa hieman pölymäisestä maanläheisyydestä. Nautiskelijan arvioimia lajikeviinejä. Keskieurooppalaisen ruokailun kohtuuhintainen perusviini.