Vaalean lajikkeen kaupallinen nimi on yksiselitteisesti Chardonnay ylivoimaisen tunnistettavuuden, imagon ja hyvän markkina-arvon vuoksi. 1900-luvun lopussa tammitetuista Chardonnay-valkoviineistä ehti kehittyvä lähes valkoviinin synonyymi. Nautiskelijalla maailmanvalloittaja Chardonnayn viinien laatupotentiaali on täydellinen kun hienovarainen tammi ja mineraalinen maaperä on hoidettu kuntoon. Kaikissa hintaluokissa Chardonnay-viinit erottuvat yleensä edukseen muita korkeamman laatupotentiaalinsa avulla verrattuna heikomman laatupotentiaalin omaaviin lajikkeisiin. Chardonnay parantaa monien paikallisten viinien laatua. Tosin yleensä jo viidenneksen pitoisuudella parannerypäleenä Chardonnay antaa selvät arvostetut ominaispiirteensä viineihin vähintään pyöreyttä ja hienostuneita piirteitä parantavana.

Laadukkaimmissa viinissä kunnianhimoisilla tuottajilla parhaimmissa kasvuympäristössä valmistetuilla tammitetuilla viineillä on potentiaalia säilytyskelpoiseksi huippuviiniksi Burgundin Cote d’Orin Cote de Beaunessa sekä myös Chablis'n Grand Cru-viineissä. Chardonnay viinin ihmeellisyyksiä kuvastaa, että ne saatiin jo ennen modernia tekniikkaa myös nuorena toimiviksi vaikka säilytyspotentiaalikin löytyi. Lämpimän ja kuuman ilmaston kasvuympäristön viineillä säilytyspotentiaali on muita viinejä lyhyempi eikä burgundereiden veroinen. Samppanjoissa ja vastaavan tasoisissa kuohuviineissä Chardonnay antaa myös normaalia pidemmän säilyvyyden. Tämän vastakohtana myös mahdollisimman nuorena juotaviini viineihin Chardonnay antaa lisäarvoa.

Chardonnay oli huippumuodikas rypäle 1900-luvun lopulla, viinimaailman haute couture. Kun Chardonnay oli valloittanut kolmannen vuosituhannen alkuun mennessä käytännössä koko maailman sekä Uuden maailman, ja etenkin Kalifornian ja Australian, oli väistämättä aika suosion kasvun taittumiseen. Chardonnay hyötyi Uuden maailman innostuksesta selvän tammitettuihin ja chipsitettyihin viineihin. Uuden vuosituhannen alussa muoti selvän tammivetoisiin viineihin hiipui ja tämän sai kokea etenkin Chardonnay. Toisaalta Chardonnay tarjoaa Uuden maailman ja Vanhan maailman laadukkaimpien viinien ohella lisääntyvästi tammittamattoman ja tai niukasti tammitetun volyymiviinin olemusta. Erilaisia viinejä tuottavana lajikkeena Chardonnay on sopeutunut myös volyymiviinien tuotantoon. Hintaetua muita rypäleitä korkeamman hinnan muodossa Chardonnay-viineillä ei toisella vuosikymmenellä enää käytännössä ole. Kaikkein kalleimmissa viineissä Chardonnaylle on vaikea löytää haastajaa. Kaikkein laadukkaimmissa viineissä Chardonnaylla on selvä etulyöntiasema myös muita lajikkeita korkeamman hinnan muodossa.

Chardonnay on maailmanvalloittaja ja sopeutuu kaikenlaisiin ilmastoihin viileästä ja sateisesta kuumaan ja kuivaan suhteellisen lyhyen kasvukautensa ansiosta. Kuuma ilmasto on kuitenkin nopeasti kehittyvälle rypäleelle laadullisesti ongelmallinen. Chardonnay on viinimaailman yksiselitteinen muotilajike ja etenkin Yhdysvalloissa se on ollut käytännössä valkoviinin synonyymi. Lajikkeen ansio on, että viljelijät haluavat viljellä sitä, viinintekijät haluavat muokata sitä ja kuluttajat haluavat nauttia siitä aikaisemmin selvällä tammituksella ja nykyisin niukalla tai olemattomalla tammituksella. Rypäle reagoi suotuisasti myös maaperään. Lajike reagoi vaaleista rypäleistä herkimmin kasvuympäristöön (ranskalaisittain terroir), tammikypsytykseen ja etenkin muihin viininvalmistustekniikoihin, kuten eri hiivakantoihin. Kuohuviinien samppanjasekoitteessa Chardonnaylla on ainutlaatuista lisäarvoa tuottava vuorovaikutus autolyysin aromien ja sen tuottaman juoma rakenteen ja suuntuntuman kanssa.

Lajike silmikoi suhteellisen aikaisin (mikä pohjoisessa voi olla riskaabelia viljelyn kannalta, mutta moderneilla viljelytekniikoilla ratkaistavissa) ja kypsyy myös suhteellisen aikaisin, joten sitä voidaan viljellä myös viininviljelyn äärirajoilla. Tällä vuosituhannella Chardonnay on valloittanut Saksan ja Englanti viljelyalan kasvu on kovaa kuohuviininbuumin avittamana. Köynnöksellä on hyvä kylmänkestävyys, mitä esimerkiksi viininviljelyn äärirajalla sijaitseva Champagnen alue sekä yhä pohjoisemmaksi jatkuva matkustaminen todistaa. Chardonnay on maailman huippukuohuviinit tuottavan samppanjasekoitteen merkittävä rypäle ja käytännössä ehdoton vaatimus Uuden maailmassa laatukuohuviineissä.

Köynnös on erittäin luotettava sadon tuottaja ja se saadaan halutessa suurisatoiseksi. Lisäksi rypäleen korkean sokeripitoisuuden ansiosta viinin alkoholipitoisuus nousee riittäväksi myös viileillä alueilla ja lämpimässä/kuumassa ongelmitta 14 tilavuusprosenttiin. Viileässä pohjoisessa viinejä on pitänyt odotusarvoisesti chaptalisoida. Viinin väri on (melko) syvä etenkin iän myötä sekä uuteainepitoisuus korkea suuntuntumaa korostavana ja voimakkuutta korostavana. . Viileämmässä ilmastossa happoisuus ja yleensä mineraalisuus korvaavat niukempaa uuteainepitoisuutta.

Vaatimattomat vanhemmat

Jos tuottaja aikoo saada valkoviinistään huippuhinnan, on se käytännössä valmistettava Chardonnaysta, mieluiten reilulla tammella (Burgundin huippukalliiden viinien tapan). Muodikkuuden myötä Chardonnay-viineistä pitää olla valmis maksamaan kovakin hinta, ja markkinoilla pyritään pitämään selvä hintakaula muihin lajikkeisiin. Tosin lajikkeen globaali tarjonta on lisääntynyt ja lisääntyy edelleen voimakkaasti.. Perusviinien ja hieman laadukkaampien viinien hinnat pysyvät suhteellisen vakaina ja kaikkein halvimpien lajikeviinien tarjonta lisääntyy.

Chardonnayn alkulähteenä pidettiin monesti ennen moderneja DNA-analyysejä Lähi-itää, mutta nyt sen kodiksi on varmistunut Burgundin ja Champagnen seutu. Nimen taustalla on Burgundin Maconnais'n alueella sijaitseva Chardonnay-niminen kylä. Vuonna 1998 Chardonnay-lajikkeen DNA-analyysissä Kalifornian yliopiston tutkija Carole Meredith tutkimusryhmineen päätyi tulokseen, että Chardonnay on nykyisin käytännössä kadonneen Pohjois-Ranskan volyymilajikkeen Gouais Blancin ‒ näyte löytyi arkistosta ‒ sekä jonkin Pinot-suvun jäsenen luonnollinen risteytymä. Todennäköisin Pinot-perheen edustaja Chardonnayssa on näiden kahden lajikkeen levinneisyyden perusteella Pinot Noir. Ranskalainen satunnainen, tuntematon viljelijä piti jälleen huolta, että luonnon satunnainen mestariluomus säilyi jälkipolville. Chardonnay kuuluu viiniköynnössukuun nimeltä Noirien, joka on Pinot-perheen vanha nimi. Ensimmäiset luotettavat maininnat nykyisestä Chardonnay-lajikkeet ovat 1600-luvun lopulta.

Rypäleen maailmanvalloitus ja myös Ranskan valloitus alkoi kuitenkin vasta 1900-luvulla. Vielä vuonna 1958 lajikkeen Ranskan viljelyala oli 7325 hehtaaria keskittyen rypäleen kotiseudun Burgundiin ja Champagneen. Puoli vuosisataa myöhemmin, vuonna 2009, lajikkeen Ranskan tarhapinta-ala oli kuusinkertaistunut 44 593 hehtaariin. Nousua on ollut tasaista kun vuonna 1998 viljelyala oli 35 123 hehtaaria ja kymmenen vuotta aikaisemmin oli 19 870 hehtaaria. Chardonnay on Ranskan viljellyin viinintuotantorypäle mutta tarhapinta-aloilla mitattuna Ranskan viljellyin lajike oli tislerypäle Ugni Blanc alias Trebbiano Toscano. Suurimmat Ranskan Chardonnay-viljelmät ovat ‒ suuruusjärjestyksessä ‒ Burgundissa, volyymituotannon kehdossa Midin Languedoc-Roussillonissa sekä kuohuviinialue Champagnessa.

Maailmanmatkaajan viljelyn tilastolukuja

Huippumuodikas, haluttu ja joustava on käytännössä maailman viljellyin sekä ylivoimaisesti laajimmalle levinnyt köynnöksen joustavuuden ja sopeutuvuuden ansioista. Mikään maa eikä mikään itseään kunnioittava viinialue, joka haluaa päteä viineillään, ei voi jättää Chardonnay'ta viljelemättä eikä ainakaan kokeilematta, vaikka kasvuympäristö olisi erittäin haasteellinen. Uuden maailman suomalaisillekin tutut viinimaat ovat seuranneet kuluttavien toiveita. Myös epätyypillisissä viinimaissa kuten Etelä-Amerikan päiväntasaajan ympäristön Brasiliassa. Perussa ja Paraguayssa sekä Aasian Intiassa, Kiinassa ja Japanissa Chardonnay on merkittävä tekijä rypälepelloilla. Viileän Ilmaston Saksa on innostunut Chardonnaysta. Vuonna 2008 lajikkeen viljelyala Saksassa oli 1171 hehtaari keskittyen lämpimään Pfalziin ja Rheinhesseniin. Belgiassakin on viljelmiä ja kylmän Englannin viljelyala oli vuonna 2009 225 hehtaaria kuohuviinibuumin avittamana. Itäeurooppalaiset ovat myös innostuneet lajikkeesta. Romanian ja Ukrainan välissä sijaitsevan pienen Moldovan kotimaan kulutuksen Chardonnay-viljelmät olivat 5134 hehtaaria. Kuumalla Iberian niemimaalla, jossa riittää kotoperäisiä lajikkeita, viljelmät ovat hieman vaatimattoman Espanjan 5423 hehtaarilla ja Portugalin 566 hehtaarilla ensimmäisen vuosikymmenen lopussa.

Ranskan Burgundin viljelmät vuonna 2009 olivat 14 753 hehtaaria, kolmannes Ranskan viljelyalasta, suurimpana ala-alueena Maconnais. Puolessa vuosisadassa Burgundin viljelyala oli yli kolminkertaistunut 4048 hehtaarista. Burgundin ala-alueista suurimmat viljelmät keskittyivät määrävetoiseen Saone-et-Loiren departementin Cote Chalonnaise ja Maconnais-alueille 6929 hehtaarilla. Yonnen departtementin Chablis-viljelmät puolestaan käsittivät 5648 hehtaaria. Chardonnay huippuviinin maineen luoneen Cote d’Orin Chardonnay-viljelmät olivat vuonna 2009 – Burgundin koko Chardonnay-alan huomioiden ‒ suhteellisen vaatimattomat 2120 hehtaaria.

Chardonnayn kiihtyvää rynnäkköä kuvaa myös samppanjan Champagnen alueen lajikkeen viljelmien kehitys. Puolessa vuosisadassa Chardonnay-tarhat lähes nelinkertaistuivat 2664 hehtaarista 9781 hehtaariin. Chardonnay on hyötynyt samppanjoiden keventyneestä tyylistä sekä etenkin blanc de blancs-buumista. Champagnen viljelmät eivät kuitenkaan pärjää Languedoc-Roussillonin vuoden 2009 12 156 hehtaarin aloille. Normaalisti diplomaattinen kieli keskellä suuta kirjoittava Jancis Robinsonkin (2012) kuvaa näitä volyymikehdon Chardonnay-viinejä enemmän kuiviksi valkoviineiksi kuin lajikeviineiksi.

Pinot Blancin sekä etenkin Pinot Grigion muodikkaaksi brändänneet italialaisetkaan eivät ole vähätelleet Chardonnayn myyntiargumentteja. Vuoden 2000 lajikkeen viljelyala Italiassa oli 11 172 hehtaaria, noin kolmannes Ranskan viljelyalasta. Italian viljelmät keskittyvät kuohuviinialue Lombardiaan ja Trentinoon sekä myös Alto Adigeen (suomeksi Etelä-Tiroliin). Italiassa lajike on kuitenkin valloittanut koko maan ja Sisiliasta yleispäin löytyy laajoja viljelmiä. Italiassa lajiketta arvostetaan täynennerypäleenä välillä huippukalliidenkin tammitettujen lajikeviinien lisäksi. Kuuman Sisilian rypäleviljelmistä Vuonna 2008 Chardonnay kattoi peräti neljä (4) prosenttia 4960 hehtaarin alalla.

Yhdysvalloissa ja Australiassa 1900-luvun loppupuolella Chardonnaysta muodostui –pelkistetysti ilmaistuna – valkoviinirypäle vailla vertaisiaan. Vuonna 2010 Kalifornian lajikkeen viljelyala oli 38555 hehtaaria. Oregon on ollut liian kylmä Chardonnaylle, mutta sielläkin Burgundin Dijon-klooneilla on saatu menestystä aikaiseksi. Pohjoisemman Washingtonin osavaltion keinokastelluilla pelloilla Chardonnay on viihtynyt hyvin ja pystynyt panemaan hyvin kampoihin Rieslingille. Vuonna 2010 Washingtonin osavaltion Chardonnay-ala vuonna 2011 oli 3098 hehtaari kun Rieslingin ala oli 2558 hehtaaria. Piskuruisen Oregonin osavaltion rypäleen viljelyala oli puolestaan 1008 hehtaaria vuonna 2008. Valtaosassa Yhdysvaltain osavaltioissa on viininviljelijöitä eikä heilläkään ole ollut mahdollisuutta unohtaa Chardonnayta. Yhdysvaltain pohjoiselta Naapurilta löytyi 882 hehtaarin alalta vuonna 2009 keskittyen Ontarion osavaltioon, mutta kuitenkin kaikkialle levinneenä. Kanadassa Chardonnaylla on kilpailijoina –Italian ja myös Saksan tapaan – Pinot Blanc ja Pinot Gris.

Australiassa Chardonnay voittokulku alkoi vuonna 1971, jolloin New South Walesin Hunter Valleyn tuottaja Tyrrell's lanseerasi viinin nimeltä VAT 47 Pinot Chardonnay. Vuosisadan loppuun saakka aussien Chardonnay-viinien tunnuspiirteenä oli reilusti tammitus, yleensä chipsitettynä. Muodin vaihtuessa chipsitystä on ollut helppo vähentää. Viileässä Uudessa Seelannissa maineikkaimmaksi lajikkeeksi on noussut viileän ilmaston Sauvignon Blanc mutta Chardonnay oli kakkossijalla vuonna 2008 3769 hehtaarin viljelyalalla.

Suomalaisten suosikkimaaksi nousseessa Chilessä Chardonnay on eniten viljelty vaalea viinirypäle. Vuonna 2008 Chardonnay viljelyala oli 3769 hehtaaria, mutta Sauvignon taistelee menestyksellisesti suosiosta. Naapurimaa Argentiinassa Chardonnay ei ole pärjännyt Argentiinalla omille Torrontes-ryhmän lajikkeille. Chardonnay pinta-ala oli kuitenkin kunnioitettava 6342 hehtaaria vuonna 2008. Suomalaiset ovat olleet ihastuneita Etelä-Afrikan (edullisiin) valkoviineihin Chenin Blanc (ja Colombard) vetoisiin valkoviineihin. Vuonna 2008 Chardonnayn osuus maan valkoviinirypälealasta oli 15 prosenttia 8255 hehtaarilla, tosin toinen kansainvälinen lajike Sauvignon Blanc pääsi kiilaamaan suosiossa edelle.

Rypäleen ominaisaromit eivät ole erityisen voimakkaat, mutta viinissä on selvä tunnistettava öljymäinen/rasvamainen pyöreys ja diasetyylipitoisuuden selvä voimaisuus jo yleensä ilman tammikypsytystä. Erilaisia hedelmien, luumarjojen ja marjojen aromeja tuottavilla hiivoilla sekä tammituksella viinit saadaan halutessa sävykkäiksi. Viinit voivat olla halpaa, raikkaan hapokasta ja mutkatonta perusviiniä tai maailman kalleinta säilytyskelpoista maaperävetoista valkoviiniä Burgundin huippupalstoilta, tai etenkin Kalifornian tyyliin tamminen, rehevä trooppinen hedelmäcocktail-ilotulitus ja kaikkea muuta tältä väliltä. Niukempien ominaisaromien ja hyvän hedelmäisyyden vuoksi ansiosta Chardonnay viinit ovat viininvalmistajan, sekä myös kuluttajien., unelma.

Viinien aromeja ovat yleensä sitrushedelmät sekä eksoottiset hedelmät erittäin laajalla kirjolla. Lisäksi voi löytyä esimerkiksi jasmiinia, appelsiininkukkaa ja muita parfyymisiä aromeja. Etenkin Uudessa maailmassa Chardonnay-viineihin kuuluivat selvät tammen aromit, mausteisina, savuisena, pähkinäisinä, toffeemaisina ja/tai vaniljamaisina. Ranskalainen tammitus on yleensä pähkinöiden eri variaatioita sekä korostaa maaperän aromeja. Rypäleeseen kuuluu olennaisena öljymäinen/rasvamainen pyöreys, minkä vuoksi monet luokittelevat viinit automaattisesti täyteläisiksi. Chardonnayn Uuden maailman rehevän, tammitetun ja melko hapokkaan tyylin vastakohtana on Burgundin Cote d'Orin ja etenkin Chablis'n voimakas sitrusmainen hapokkuus sekä kalkkinen ja piikivinen mineraalisuus. Lisäksi pitkä-ikä tuo tertiaarisia, helposti mereen assosioituvia aromeja, yleensä levämäisinä, sekä erilaisina kasvis- ja juuresmaailman aromeina.

Chardonnayn myskimäistä parfyymisuutta korostava muunnos on nimeltään CHARDONNAY BLANC MUSQUE, tosin samantapaisia aromeja tuottavat myös Dijon-kloonit 77 ja 809. Rypäleen pinkkikuorinen muunnos nimeltään CHARDONNAY ROSE, joka ensimmäisen kerran havaittiin Chardonnay rypäleen syntysijoilla Maconnais'n Chardonnayn kylän ympäristössä. Burgundissa, on hyväksy 28 eri rypäleen muunnosta, joita kutsutaan Dijonin klooneiksi. Niitä on sekä laatu- että volyymipainotteisina sekä luonnollisesti erilaisia välimuotoja. Muualla on omia klooneja, joista maineikkain lienee Kalifornian Wente-klooni, joka on sopeutunut hyvin lämpimään/kuumaan ilmastoon. Klooni on peräisin Wenten tarhoilta, joilla tuotettiin Kalifornian ensimmäinen lajikeviini vuonna 1936. Chardonnayn joustavuutta kuvaa, että siitä voidaan valmistaa myös (väli)makeita viinejä. Siitä voidaan tuottaa viileässä ilmastossa myös reilun jalohomeisia viinejä. Tosin Chardonnay-viinien makeusasteeksi on vakiintunut myös edullisissa vaihtoehdoissa käytännössä kuiva tyyli, tosin halvimmissa viineissä selvä jäännössokeri yleensä parantaa kosiskelevuutta. Yleispiirteenä köynnöksellä helppo viljeltävyys, mikä tehoja arvostavassa nykymaailmassa on huipputärkeää.

Nautiskelijan aistinvaraisella viiniteorialla ilman kunnon tammitusta sekä iän myötä kehittämiä tertiaarisia aromeja sekä yleensä potkua huippuviinejä on mahdoton tuottaa. Tammea tarvitaan siis potkua ja säilyvyyttä sekä iän myötä lisääntyvää sävykkyyttä antamaan.

Ihminen on yrittänyt innokkaalla jalostustoiminnalla siirtää Chardonnayn arvostettuja ominaisuuksia uusiin risteytyksiin, mutta heikolla menestyksellä, vaikka yrittäjistä ei ole ollut puutetta. Luonnon menestystarinan monistaminen on ainakin tähän mennessä liian haastavaa. Rypäleellä riittää paikallisia synonyymejä, etenkin rypälettä kauan viljelleillä alueilla, mutta myynnillisesti pelkkä ja puhdas Chardonnay on ylivoimainen nimi. Synonyymejä voivat olla Beaunois, Chardennet, Chardenai, Chardonnet, Chaudenay, Clevner, Cote Chalonnaise, Epinette, Feinburgunder, Gamay Blanc, Gelber Weissburgunder, Golden Weissburgunder; Luisant, Maconnais, Melon d'Arbois, Noirien Blanc, Obaideh, Petit Chatey; Morillon Blanc, Pinot Chardonnay, Rousseau, Roussot, Wais Edler ja Waiser Clevner.

Kohtuullisella hinnalla myytävät perusviinit poikkeavat pääsääntöisesti hintaluokassaan edukseen, kuten myös halpischardonnayt. Vuoden 2017 elokuun lopussa Nautiskelijan tietokannassa oli 1086 viinianalyysia. jotka edustivat Chardonnay-lajikeviinejä. Tämä oli 7,5 prosenttia kaikista Nautiskelijan viiniarvioista. Kuivien valkoviinien lajikkeena Chardonnayn osuus oli kuitenkin huikea 26 prosenttia, yli neljännes.

Nautiskelijan lajikeviiniarviot edeltävän kahden vuoden ajalta.
Kaikki chardonnayt eivät kuitenkaan ole laadukkaita, suositeltavuudesta puhumattakaan. Katso Nautiskelijan pahnanpohjimmaiset arviot.

Maakohtaiset chardonnayarviot:

    Argentiina,
    Argentiina,
    Chile   sekä tuoreimmat arviot;
    Italia,
    Kalifornia   sekä
luonnollisesti    Ranskan Chablis    ja     Cote d'Or sekä     tuoreimmat ranskalaiset chardonnayarviot.

Tietokannasta löytyy reilusti arvioita muista maista.

Viinien laatupotentiaali     TÄYDELLINEN.
Edullisen hintaluokan viineissä chardonnayt poikkeavat oletusarvoisesti vertaisistaan edukseen.

Sivu päivitetty viimeksi 22.8.2017 ja edeltävät kerrat 29.9.2016 ja 10.3.2008.