SYNONYYMEJÄ: Spätburgunder, Blauburgunder, Blauer Burgunder (germaaninen alue); Auvernat, Gros Noirien, Savagnin Noir, Plant Doré, Plant Fin, Franc Pineau, Morillon Noir, (Ranska); Pinot Nero, Pignol, Pignola (Italia); Burgundac Crni, Rouci, Rouci Modre, Kisburgundi Kék, Burgundi Mic. Pinot Noir, lyhennettynä PN, on kuitenkin etiketeissä sen ylivoimaisen tunnistettavuuden ja huippupositiivisen imagon ansiosta. (Huom! Vaalean Chardonnayn nimitys on Morillon Blanc.) Lajike on viinimaailman herkimpiä mutaatioille, joten oikean kloonin valinta noin tuhannen joukosta on huipputärkeää. Vastapainoksi viinikirjallisuus ja etenkään tuottajat eivät katso kloonien kuluttajaidentifiointia tärkeäksi. Kloonivalinnasta pystyisi päättelemään keskittyykö tuottaja laatuun vai pelkään voiton maksimointiin.

VIININ LAATUPOTENTIAALI: Täydellinen. Viinit ovat kuitenkin oletusarvoisesti, ja etenkin hintaansa nähden, pettymyksiä. Nautiskelijan toimittajan nyrkkisäännön mukaan odotusarvoisesti kaikissa burgundereiden hintaluokissa vähintään 80 prosenttia viineistä on pettymyksiä. Tämän oikullisen ja huippuammattitaitoa vaativan lajikkeen täydellisyys realisoituu poikkeuksellisen harvoin. Näitä anomalioita sitten viinikirjoittelussa hehkutetaan. Burgunderit ovat keskimäärin olleet esimerkkejä reilusta manipuloinnista (chaptalisointi, hapottaminen sekä aikaisemmin tuhdimman lämpimän ilmaston viinin ja nyt mahdollisesti tanniinien lisääminen.)

IKÄÄNTYMISPOTENTIAALI: Lyhyestä keskipitkään, muutama huippu-uutettu burgunderi harvinaisilta huippuvuosilta on säilynyt tarvittaessa satakin vuotta. (Skeptiset henkilöt pohtisivat millä tällaisten viinien sisältöä on terästetty.) Huippupienillä sadoilla ja voimakkaalla uuttamisella ja pitkällä tammituksella saadaan kyllä teoriassa aikaiseksi huippupitkään säilyviä viinejä. Oletusarvoisesti PN-viinit ovat hyvin nuorena juotavia etenkin lämpimästä ilmastosta.

VILJELY: Pinot Noir on viileiden alueiden, jossa Cabernet Sauvignon ei kypsy, laadukkain tumma lajike. Sen globaali viljelyala oli 1990-luvun lopulla n. 60 000 hehtaaria, josta Ranskassa (Galet´n mukaan) vuonna 1999 25 870 hehtaaria. Ranskassa viljelyala on kolminkertaistunut vuodesta 1959. Ranskassa pääalueet ovat Burgundi, Champagne, Loire ja Alsace. Se on Saksan viljellyin tumma lajike ja sen viljelyala oli vuonna 1999 8643 hehtaaria, kolme vuotta myöhemmin 2000 hehtaaria enemmän. Uudessa maailmassa on vastaavaa kehitystä kun viileitä laaksoja tai vuoristoja on etsitty viljelyyn. Lämpimän ilmaston lajikkeille PN ei tule pärjäämään määrää mittaavissa viljelyalatilastoissa.

Rypäleen viljelyala kasvaa nykyisin nopeasti, mutta pääviljelyalueet ovat edelleen Ranskassa Burgundissa, Champagnessa ja Alsacessa sekä lisäksi Alppien ympäristössä ja Itä-Euroopassa. Yhdysvalloissa huippuviinejä on tullut Oregonista ja Kalifornian North ja etenkin Central Coastin alueelta. Australiassa rypäle on myös pientuottajien käsissä osoittanut menestystä, samoin Uudessa-Seelannissa sillä on lupaava potentiaali, etenkin Central Otagossa. Lämpimässä ilmastossa volyymiviinin periaatteilla viljeltynä ja valmistettuna viinit ovat helposti hillomaisen latteita, vaikka yrittäjiä riittää. Laatukuohuviineissä PN on välttämätön ympäri maailmaa ja sisältyy samppanjasekoitteeseen.

YLEISTÄ: PN-viineissä ei en