Nautiskelija käyttää ilman vuosikertaa myytävistä viineistä englanninkielistä lyhennettä NV (non-vintage, suom. vuosikerraton). Aivan edullisimpia viinejä lukuun ottamatta viinit myydään nykyisin vuosikerralla varustettuna, jolloin tuottaja saa (periaatteessa) vaihdella vapaasti laatua eri pullotuserissä eli vuosikerroissa. Vuosikerrattomana myytävät viinit pitäisi periaatteessa olla tasalaatuisia, mutta kuluttajan kannalta asian tekee ongelmalliseksi, että säännönmukaisesti eri pullotuserissä on (selviäkin) laatuvaihteluita eikä viinibisneksessä (erittäin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta) ole tapana merkitä etikettiin pullotuserää tai -pullotusajankohtaa (ainakaan kuluttajan ymmärtämällä tavalla). Vuosikerrallisissa viineissä oletusarvona on, että vuosikerta on yksi pullotuserä ja koko pullotuserä on tasalaatuista. Suuren tuotannon viineissä sekä vuosikertasamppanjoissa oletus ei kuitenkaan välttämättä yleispätevästi toteudu. Etenkin samppanjoissa uusi pullotuserä saattaa olla selvästi edellisestä poikkeava, kun käytännössä viini pohjautuu tuottajan viimeisimpään markkinoille laskettuun vuosikertaan ja vuosikertojen laatu vaihtelee voimakkaasti Champagnessa. Volyymiviineissä esiintyy samanlaista problematiikkaa kuluttajan kannalta. Vuosikerrattomien viinien arvioissa on ensiarvoisen tärkeää on katsoa arviointipäivämäärä.