Pöytäviini on englannniksi table wine, ranskaksi VIN DE TABLE, saksaksi TAFELWEIN, espanjaksi vino de mesa, portugaliksi vinho de mesa, italiaksi VINO DA TAVOLA. Pöytäviini-sanalla on kaksi merkitystä, josta ensimmäinen esiintyy etenkin englanninkielisissä teksteissä. Se voi merkitä yleensä mietoa viiniä ja tämä merkitys selviää yleensä asiayhteydestä samoin kuin pöytäviinisanan toinen merkitys.

Yleisemmässä merkityksessä pöytäviini on viinien laatuluokittelun alhaisin luokka ja viineille asetetaan erittäin vähän lainsäädännöllisiä vaatimuksia. Yleensä etiketistä selviävät vain pakolliset tuottaja ja alkoholipitoisuus viinin nimen lisäksi. Esimerkiksi viljelyaluetta ei (yleensä) saa ilmoittaa. Monesti lisämerkinnät ovat kiellettyjä. Eurooppalaisten viinien laatuluokituksessa pöytäviinit jaetaan pöytäviineihin sekä alueviineihin, ranskaksi Vin de Pays ja italiaksi IGT. Alueviinien etiketteihin saa laittaa pöytäviinejä enemmän tietoa.

Sääntöihin joustavasti suhtautuvassa Italiassa pöytäviinit olivat etenkin 1970-luvulta 1990-luvun loppupuolelle heikoimpien viinien ohella kalleimpia ja laadukkaimpia viinejä, kun valmistajat kiersivät virallisen alkuperämerkinnän rypäle- ja kypsytysvaatimuksia ja kuluttavat olivat valmiita vino da tavola -viineistä DOC-viinejä enemmän. Nykyisin Italiassa nämä viinit pitäisi kuulua pöytäviinien ylempään laatuluokkaan IGT-viineihin.