Suomalaisesta PARKKIHAPPO-nimestä huolimatta fenoleihin kuuluvia tanniineja ei pidä sekoittaa varsinaisiin (hedelmä)happoihin. Hapot aistitaan makuaistilla ja tanniinit tuntoaistilla, paitsi karvaat tanniinit makuaistilla. Nautiskelija käyttää tämän vuoksi sekaannusten välttämiseksi parkkihapoista tai PARKKIAINEista vain tanniini-sanaa.

Tanniinia on rypäleiden siemenissä (noin kaksi kolmasosaa), varsissa ja kuorissa. Tanniinit mahdollistavat voimakkaiden ja säilytyskelpoisten punaviinien valmistamisen. Tammitynnyreistä liukenee myös erittäin pehmeitä (ja siten nykyviineissä arvostettuja) tanniineja. Viinien laatuun vaikuttaa ratkaisevasti tanniinien kypsyysaste ja lähde.

Liialliset tanniinit voivat tehdä viinin kovaksi ja karvaaksi. Runsailla tanniineilla on voimakkaasti limakalvoja supistava, kiristävä tai peittaava vaikutus. Noin kaksi kolmasosaa rypäleiden kokonaisparkkihapoista on siemenissä ja viiniin toivottavat (pehmeät) tanniinit ovat kuorissa.