Grappa on italialaisten omalle RYPÄLEMÄSKIVIINAlleen varaama nimitys. EU:n säädöksillä (1576/89) vuodelta 1989 grapan käyttöoikeus annettiin vain Italiassa italialaisista raaka-aineista valmistetuille juomille. Grappa tarkoittaa rypäleiden puristusjätteestä tislattua viinaa, jonka etanolipitoisuus tilavuusprosentteina saa olla välillä 37,5-86. Grappa voi olla myös maustettua. Mikäli rypälemäskin alkuperäalue ilmoitetaan, täytyy etanolipitoisuus olla vähintään 40 prosenttia. Yleensä grappoja ei säilytetä tammitynnyreissä (tosin poikkeuksia löytyy).

Parhaimmat grapat ovat tulleet suhteellisen viileästä Pohjois-Italiasta. Etenkin Toscanan viinintuottajien nimillä myytävät grapat ovat lisänneet suosiota samoin kuin hintaa. Italialaiset nostivat grapan menestystuotteeksi panostamalla juoman laatuun sekä pullon muotoiluun 1990-luvulla. Grappaa tuotetaan vajaat 50 miljoonaa litraa vuodessa. Grapan osuus maailman tisleiden tuotannosta on korkeintaan promille.

Grappaa alettiin todennäköisesti valmistaa keskiajan lopulla ja kirjallista tutkimusnäyttöä grapan valmistuksesta löytyy vuodelta 1600 jesuiitoilta. Alunperin grappaa käyttivät Pohjois-Italian köyhät maatyöläiset. Tämä myös selittänee grapan valmistuksen 1900-luvun lopulle asti volyymituotteena. 1900-luvulla yleistyi jatkuva tislaus (eli sama kuin viljaviinoissa) ja pienet tislaamot kuolivat sukupuuttoon. 1800-luvun lopulla on arvioitu olleen 200 000 grapan tislauspannua. Kallis muotijuoma siitä kehitettiin vasta aivan 1900-luvun lopussa. Valmistusprosessissa täytyy olla tarkka, että epämiellyttäviä aromeja, kuten sikunaöljyjä ei tule lopputuotteeseen, kun raaka-aine ei kuitenkaan ole neitseellistä.

Rypälemäskiviinojen tislaus- ja kypsytysmenetelmiä ei ole säädelty. Enemmistö grapasta tislataan jatkuvalla tislauksella, mutta viime aikoina laatugrappojen valmistuksessa on jälleen yleistynyt kalliimpi pannu- eli kertatislaus. Suosiota ovat saavuttaneet lajikegrapat, jotka valmistetaan yhden rypälelajikkeen puristusjätteestä ja jotka heijastavat enemmän tai vähemmän lajikkeen aromeja. Aromit riippuvat myös käytetystä lajikkeesta ja arvostetuimmat tulevat aromaattisista ja puoliaromaattisista lajikkeista (esim. Muscat, Gewurztraminer ja SB)

Tärkeää laadukkaan grapan valmistuksessa on hedelmäinen, raikas ja suhteellisen hapokas puristusjäte sekä viinisakka. Yleensä valmistuksesta huolehtivat siihen erikoistuneet tislaamot, etenkin kun viinitiloilla on kädet täynnä työtä sadonkorjuun ja viininkäymisen aikaan. Valtaosin tilan nimellä myytävät grapat on tuottanut tislaukseen erikoistunut yritys. Tislaamoita on suhteellisen vähän, mutta grapan tuottajia monta kertaa enemmän. Valtaosa pullottajista ostaakin grapan tislaamoista ja pullottaa sen sekä tarvittaessa tekee oman sekoitteensa.

Mikäli grapassa käytetään kypsytysmerkintöjä tarkoittaa vecchia tai invecchiata vähintään 12 kuukauden tammitynnyrikypsytystä sekä riserva tai stravecchia vähintään 18 kuukauden tammitynnyrikypsytystä. Maustettu grappa on puolestaan grappa aromatizzata, jossa on monesti marjaperäisiä makuaineita.

Sallittuja grapan aluemerkintojä ovat Barolo, Piemonte, Lombardia, Trentino, Alto Adige, Veneto ja Friuli. Grapan nimenä saa olla myös DOCG, DOC ja IGT viinien nimet (esim. Chianti Classico, Amarone, Valpolicella), mikäli grapan raaka-aine on tullut näiden viinien valmistukseen käytetyistä rypäleistä.

Grappa kannattaa tarjota aromien ja raikkauden korostamiseksi hieman viilennettynä suippenevasta lasista. Aromeissa on kuitenkin aina selviä siemeniin sekä muihin ei rypälelihaan viittaavia mäskisiä tai vastaavia aromeja, mikäli niitä ei ole poistettu jatkuvalla tislauksella. Etiketistä kuitenkin harvoin selviää tislausmenetelmä.

Italiaksi rypäleiden puristusjäte on vinaccia sekä ranskaksi ja englanniksi POMACE. Vastaava rypälemäskiviinan nimi Ranskassa on MARC