Konjakki on epäilemättä maailman kuuluisin ja laadukkain brandy (rypäleviina tai rypäletisle), joka ei kuitenkaan ole välttynyt kuluttajien kiinnostuksen vähenemiseltä tisleisiin ja siirtymältä tisleissä kevyempiin vaaleisiin versioihin. AC Cognac sijaitsee Charenten ja Charente-Maritimen departementeissa Bordeaux´n viinialueen pohjoispuolella. Suurimmillaan Cognacin viljelyala oli lähes Bordeaux´n viinialueen suuruiset 100 000 hehtaaria. Tuotteet myydään yleensä tukkukauppiaan, negociantin, nimellä.

Laadukkaimmat ja pitkäikäisimmät konjakit tulevat Cognacin kaupungin eteläpuolelta Grande Champagnen ja Petite Champagne -alueilta. Yleensä etiketeissä näkyy termi FINE CHAMPAGNE, joka tarkoittaa, että enemmistä tisleestä on peräisin Grande Champagnen alueelta. Konjakit ovat perinteisesti olleet ja ovat yhä valtaosin eri alueiden ja tarhojen sekä eri ikäisten erien sekoitteita.

Konjakin päärypäle on vaalea Ugni Blanc sekä vähäisemmässä määrin Colombard ja Folle Blanche. Sadonkorjuu tapahtuu koneellisesti ja yleensä rypäleiden potentiaalinen alkoholipitoisuus on kahdeksan.

Tislausmenetelmä on kaksinkertainen pannutislaus laitteella nimeltä alambic charentais ja raakatisleen alkoholipitoisuus saa olla enintään 72 til-%.

Tynnyrien tammen on oltava joko Limousinin tai Troncais´n metsistä. EU:n viinikypsytyssäännöksistä konjakin tekee poikkeukselliseksi tammilastujen käytön salliminen. Laadukkaimmissa konjakeissa kannattaa etsiä merkintöjä X.O. tai Napoleon. Näiden Extra-konjakkien kypsytysaika laatuun panostavilla tuottajilla voi olla moninkertainen säädösten asettamaan minimiin, kuuteen vuoteen, verrattuna. Vanhoissa konjakeissa etanolin polttavuuden pitäisi pysyä kurissa eikä hedelmän sekä hienostuneiden tammi- ja maaperävetoisten aromien pitäisi alkukättelyssä loppua. Nykyisin myös vuosikertakonjakit ovat sallittuja (vaikka vuosikerran verifioiminen ei ole ongelmatonta).