Nautiskelija antaa erittäin harvoin rahantuhlausluokituksen viinille, koska laatupisteiden pitää heikot, alle 60 pistettä, mutta Altian pullottamalle vajaan seitsemän euron hintaiselle chileläiselle Serenata chardonnaylle sellainen tuli. Pullon sisältöä on vaikea kuvata viiniksi. Aromeja voi kuvata liuotinmaisen muovimaisiksi eikä voimistuvan siemenmäinen suuntuntuma helpota yhtään asiaa. Positiivisen yllätyksen halpishintaluokassa tarjosi tilausvalikoiman, yleensä lasipulloa ongelmallisemmassa, tetrassa myytävä ranskalainen Costieres de Pomerols Vapaalla Viognier-Chardonnay-Grenache Cotes de Thau NV. Litran tetran hinta on vajaat yhdeksän euroa, joka lasipullokokoon muutettuna tekee hinnan hieman Serenataa edullisemmaksi.

Tetra-viini on tosin lähinnä ruokaviini ja osalle makeusaste on jo rutikuiva, mutta katkeroaineet ja lisääntyvä kotamaisuus pysyvät kurissa ja jälkimaussa on hedelmäisyyttä kohtuullisesti. Suuntuntuma on kevyt, tosin – nykyisin yhä muodikkaammat – bergamottivetoiset aromit ja ruusumaisuus antavat viinin hintaluokassa poikkeuksellista sävykkyyttä ja aromien voimakkuutta. Ammattitaidolla tuotettu viini, jota voi kuvata luonnontuotteeksi (vastakohtana ihmisen rakentamalle viinille).

Yhdeksään ja puolen euron hintaista portugalilaista Chardonnayta sisältävää rypälecocktailia Adega de Pegões Selected Harvest Peninsula de Setubal Colheita 2014 sen sijaan voi kuvata ihmisen rakentamiseksi. Hapettamalla kemikaalimaiset piirteet voimistuvat ja kuvaukseksi sopii kemikaalikimara, tosin rakenteellisesti viini on suhteellisen kosiskeleva, mutta hapettamalla kirpeys lisääntyy. Laatu jää välttäväksi ja viini on parhaimmillaan heti avaamisen jälkeen, koska hapettamalla kehittyy lisäksi rikkimäisyyttä.

Kympin ja 15 euron välistä löytyy jo kiinnostavampia viinejä laatuviinin tasoisina. Positiivisen yllätyksen tarjoaa ranskalaisen suuryhtiön Les Grands Chais de Francen (LGCF) (à la J.P. Chenet) Fernway Sauvignon Blanc Marlborough 2013 hintaan 11,78 euroa. Rypäleelle tyypillinen voimakas hapokkuus on raikastava ja katkeroaineet pysyvät hyvin kurissa ja sävykkyyttä riittää eikä nykyisin muodikas raparperi hyökkää kimppuun. Lisäksi viini kestää poikkeuksellisen hyvin hapettamista, etenkin kohtuullisen hinnan huomioiden. Luokitus on harrastajalle, minkä Nautiskelija antaa myös selvää tavaraa sisältävälle SB-viinille suhteellisen harvoin. Katso Nautiskelijan arvioimat SB-viinit viimeisen puolentoista vuoden aikana.

Vajaalla 14:llä eurolla lähtee onnistunut ja persoonallinen itävaltalainen rypälecocktail Leth Simply Wow! Riesling, Grüner & Roter Veltliner Wagram 2013. Epäilemättä Alkolle tärkeintä on ollut Grüner Veltlinerin sekä Riesling sekoite, mikä on harvinaista ja bonuksena tulee lisäksi itävaltalaisten oma vaalea (sic!) Roter Veltliner. Reilut hapot raikastavat ja kohtuullisen pysyvät katkeroaineet ja kotamaisuus tekevät viinin alussa nautittavuutta korostavaksi ja hapettamalla maanläheisen maustemainen ja yrttimäinen tavara lisääntyy viheromenaisena, sitrusmaisena ja kuorimaisen melonimaisen aromikkaana. Wagram on uusi volyymiviinialue Weinviertelistä erotettu alue.

Lisäeurolla Itävallan etelänaapurista Kroatiasta tulee onnistunut ja kosiskelevuutta korostavana Malvasia-viini Veralda Istarska Malvazija Prestige Hrvatska Istra Berba 2013. Tässä yleiskäyttöisessä maanläheisessä viinissä korostuvat kukkamaisen yrttimäiset sekä kypsän raikkaan hapokkaiden hedelmien aromit. Kroatialaiseksi viiniksi hinta on järkevä.

Kun yli 15 euron mennään ja lisäksi yleensä hinnakkaaseen Uuteen-Seelantiin, niin kaksi uutuutta Yealands P.G.R. Single Vineyard Awatere Valley Marlborough 2014, 15,98 euroa, sekä Villa Maria Cellar Selection Sauvignon Gris Marlborough 2014, 17,89 euroa antavat ristiriitaisen vaikutelman. PGR tulee Alsacen rypäleistä Pinot Gris, Gewürztraminer sekä Riesling. Tässä rakennetussa viinissä makeusaste on alussa kuivan ylärajalla. Potkua odottaisi hintaluokan huomioiden enemmän eikä sorbiinihapon käsittely ole ollut hanskassa alun reilun syreenimäisyyden perusteella. Villa Marian lisäarvo lienee Alkon mielestä viileän Porvoon kuriositeettirypäle Sauvignon Gris, johon on kuitenkin yllättäen lisäksi hieman Pinot Gris’tä, joten lopputuloksena mahdollisimman nuorena juotavaksi suunnitellussa viinissä on pastillimainen perusolemus katkeroainemaisella suuntuntumalla.

Alkon kuriositeettien metsästys aiheuttaa hämmennystä muissakin kuin kuluttajissa ja toimittajissa. Alkon lehdistömaistelussa 17.4.2015 Alkon tuoteviestintäpäällikkö haki kolme lisäpulloa sisilialaista 19,70 euron hintaista viiniä Filippo Grasso Anemos Etna 2012 ja totesi niiden olevan viallisia ja laittavan viinin laadunvalvonnan tarkastettavaksi. Pari toimittajaa ihmetteli viiniä mutta he eivät luonnollisesti perustelleet mikä siinä voisi olla viallista. Lisähäiriötä tosin aiheutti, että toinen alun viineistä oli korkkivikainen. Nautiskelijan kriitikko ehti kuitenkin arvioida toisen pullon sisällön, joka paljastui jo vanhentuneeksi viiniksi lisääntyvän kirpeänä ja vihreänä tosin myös rasvamaisen pyöreähköksi mäskimäisenä sekä mineraalisen vulkaanisen maanläheiseksi.

Alkon laadunvalvonta ei myöhemmin lähes laatikon viinien tutkimisella löytänyt myöskään viinistä vikaa. Viinin päälajike on Etna kuriositeetti Carricante ja lisäksi siinä on hieman myös – ainakin Nautiskelijalle – tuntematonta Minnella Biancoa. Tuottajille ja tavarantoimittajille harvinaisuuden myyminen on kannattavaa bisnestä, kun volyymirypäle saadaan brändättyä laaturypäleeksi. Itse viinille Nautiskelijan peruspisteet ovat 80 Asiantuntijan luokituksella, mutta nautittavuus on heikompaa.

Alkon erikoisia ja – Nautiskelijan käsityksen mukaan – ainakin osittain sattumanvaraisia valintakriteerejä kuivan Cantina Terlan osuuskunnan erikoisvalikoiman 150 kympin hulppean hintainen pohjoisitalialainen valkkari I Grande Cuvee Alto Adige Terlaner 2011. Vain hyvän laatutason viinille hinta on ällistyttävä. Lisäksi vuosikerta 2011 on laadullisesti ongelmallinen. Maahantuoja Cantina di Baccolla on pitänyt olla hyvä myyntitykki Alkon suuntaan. Tälle listalle on poimittu myös järkevästi hinnoiteltuja laatuviinejä.

Alkoholittomat viinit eli mehut ovat viinin veroisia kunhan…

Alkon toimitusjohtaja Hille Korhonen piti lehdistötilaisuuden, jossa käsiteltiin myös viimeisintä painopistettä eli alkoholittomia viinejä. Alkon tuoteviestintäpäällikkö kertoi, että käyneestä viinistä poistettua etanolia sekä talteenotettua aromiaineet, jotka sitten palautetaan viiniin. Alkoholin antama suuntuntumaa ja pyöreys saadaan korvattua sokerilisäyksellä, joten Alkon mielestä alkoholiton viini eli juridisesti hedelmämehu on viinin veroinen. Tämän jälkeen tuli Nautiskelijan toimittajalle yllätys eli jotta alkoholiton viini olisi etanolia sisältävän viinin makuinen sekä kannattaakin Alkon mielestä juoda jääkylmänä (Sic!). Nautiskelijan juomakriitikko ei tunnista nolla-asteita jääkylmää lämpötilaa omakseen eikä juoda viinejä, mehuja eikä virvoitusjuomia jääkylmänä.

Alko on tehnyt kuluttajatutkimusta ja kuluttajat haluavat juuri alkoholittomia viinejä, joten Alko vastaa tarpeeseen, etenkin kun alkoholittomien viinien menekin kasvua on hulppeaa, tosin lähtötaso on erittäin alhainen, joten kasvuprosentit ovat komeita. EU:n määritelmän mukaan (nestemäinen) tuote on alkoholiton kun siinä on enintään 1,2 tilavuusprosenttia etanolia. Suomessa raja on poikkeava eli 2,8 tilavuusprosenttia. Arvonlisäverollisestikin Alkoholitonta viiniä käsitellään elintarvikkeena alhaisemmalla arvonlisäverokannalla. Alholituotteilla on normaali 24 prosentin arvonlisävero. Nautiskelija ei arvioi alkoholittomia viinejä eli mehua, koska ne eivät ole viinejä ja niiden valmistukseen sovelletaan elintarviketeollisuuden säädöksiä eivätkä ne pärjää aidolle viinille. Lisäksi alkoholittomissa viineissä pakollinen sokeri aiheuttaa väistämättä ruoan kanssa ongelmia. Aromiaineiden käyttö on sallittua ja esimerkiksi alkoholitonta kuohuviiniä on erittäin haastava saada toimimaan ilman aromiaineita.

Katso kaikki Nautiskelijan arvioimat valkoviinit aikavälillä 1.4.2015-20.6.2015. Niistä löytyy lisää erikoisia rypäleitä ja rypälecocktaileja.