Ikävämpää samppanjan ystävän kannalta on se että viime syksystä lähtien useimmissa vakiosamppanjoissa perusviinin heikko laatu on maistunut normaalia selvästi niukempana tavarana osittain pilaantuneisiin rypäleisiin viittaavilla aromeilla. Etenkin samppanjan bravuurissa poikkeuksellisessa jälkimaussa on ollut ongelmia. Tilanne muistuttaa hieman edullisten volyymikuohuviinien tilannetta, eli aina on merkittävä satunnainen riski pilaantuneiden ja tunkkaisten aromien suhteen.

Samppanjan hinnan huomioiden suurta laatuvaihtelua kuvaa Viking Linen myymä 22 euron Montaudon Reserve Premiere Brut Champagne NV, joka tammikuussa maistettuna juuri pääsi laatuviinin tasolle. Alkon tilausvalikoimassa kuuden pullon laatikossa viinin yksikköhinta 34,30 euroa. Laatumerkki Taittingerin Brut Reserve oli myös selvästi normaalia heikompi esitys sekä viime lokakuussa että huhtikuussa. Marraskuussa Siljalla maistettu Taittinger ”palstaviini” Les Folies de la Etiquetterie NV oli selvästi floppi, tosin älyllisellä otteella viinin sai juuri laatuviinin tasolle. Siljan hinta viinille on 40,90 euroa ja Alkon tilausvalikoiman 55,90 euroa. Tätä samppanjaa on eräs suomalainen samppanjaguruksi tituleerattu MW hehkuttanut, mutta ongelmana on että normaalisti samppanjat ovat sekoitteita monelta alueelta laatuerojen tasaamiseksi. Nautiskelijan samppanjanjuonti ei yleisesti ottaen riipu ”näytepullojen” saannista, joten Nautiskelija voi vapaasti löytää samppanjoista laatuongelmia.

Hieman toisenlaisen järkytyksen ja toisenlaisen kuluttajariskin tarjosi Viking Linen mittapuulla hinnakas (37,90 €) Pommery Blanc de Noirs Brut NV, joka oli seissyt logistiikkaketjussa liian kauan eli oli liian vanha. Erityisasiantuntijan otteella sen saa juuri laatuviiniksi. Yleensä cavat ovat laadun tasaisuuden suhteen luotettavia, mutta systemaattista teknistä virhettä esitteli Viikkarin 15 euron hintainen eli cavan hintapuulla kallis ja tuottajan lippulaivoihin kuuluva Codorniu Cuvee Reina Maria Christina Brut Reserva 2006 maistettuna kahdesta pullosta eri aikoina. Edullisissa kuohuviineissä tunkkaiset ja rustiikit aromit eivät välttämättä ole haitta päätellen nykyisin kympin hintaisesta tilausvalikoiman puolimakeasta Beringer White Zinfandel Blush Sparkling California NV:stä. Puolimakean viinin aromeista löytyy esimerkiksi lapsuudesta tuttua Erikeeper-liimaa tunkkaisten hedelmien ja AIV-rehun ohella. Karvasainevetoisen pettymyksen puolestaan tarjoillee ranskalainen puolimakea Muskatelli-viini Jaillance Cuvee Cybele Clairette de Die NV. Hinta 13,20 euroa on kova tyydyttävän laatutason viinille.

Vuosikertasamppanjat ovat perusviinin laatutason suhteen luotettavia, mutta monet vuosikertojen 1999 ja 2000 samppanjat ovat nähneet parhaat päivänsä. Seniiliä eli vaativaa, reilua älyllistä otetta edellyttävää tyyliä tarjoilee Alkon perusvalikoiman Martel Cuvee Victoire Brut Champagne 1999. Kohtuullisella hinnalla (37,90 €) myytävän skumpan pitäisi olla nuorempi mutkattomampana, kun kohderyhmä on epäilemättä satunnaiset samppanjan ystävät. Vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmen paras vuosikerta on todennäköisesti vuosi 2002 Burgundin ja Pohjois-Euroopan tyylin, mutta muilla Euroopan viinialueilla se on floppi.

Vuoden 2002 samppanjoiden kanssa voi sitten Nautiskelijakin käyttää monissa viineissä superlatiiveja ja vähintään positiivisia ilmauksia. Silja Linen syksyllä maistettu pientuottajien trio Besserat de Bellefon Cuvee des Moines Brut 2002 (39,00 €), Coutier Brut Ambonnay Grand Cru 2002 sekä J. Lassalle Cuvee Angeline Premier Cru 2002 (44,90 €). Bessereat de Bellefon on potentiaali huippuviini sekä erinomainen ”köyhän miehen” Krug. Monet viiniharrastajat kaipaavat edullista vaihtoehtoa Krugille, mutta niitä on äärimmäisen vaikea löytää. Vuoden 2009 kevään Erikoisvalikoimassa oli myös Krugille hyvin kampoihin paneva huippuvuoden 1996 Billecart-Salmon Clos Saint-Hilaire Brut. Hinta oli tosin krugmaiset 282,70 euroa ja tuotanto erittäin marginaalista.

Listan edullisia kuohuviinejä edustaa laivojen kahdeksan euron rutikuiva, reilua älyllistä otetta vaativa Freixenet Gran Cordon Negro Brut Nature Cava NV. Nautiskelijan edullisiin (alle 10 €) ja myös kohtuuhintaisiin (10-15 €) suosikkeihin ja yleensä toimiviin samppanjan korvikkeisiin kuluvat cavat, joista kannattaa katsoa viimeiset reilun kahden vuoden arviot. Cavat ovat suomalaisten suosikkeja, mutta niissäkin ollaan siirtymässä hintadifferointiin eli menneiden vuosien laatutasosta joutuu maksamaan ekstraa ja muiden kuin edullisempien viinien hintoja hilataan aktiivisesti ylöspäin vaikka cavoissa on käytännössä mahdotonta saada selvää lisälaatua hinnan noustessa, eli yleensä päästään hyvään laatutasoon parhaimmillaan mutta ei sen yli.

Listan normaalia eli kuohuviinin lisälaatua tuottamatonta valmistustyyliä edustaa talven uutuus chileläinen Viña Maipo Chardonnay-Riesling-Chenin Blanc Sparkling Brut NV hintaan 9,49 euroa. Sävyjä ja tavaraa viiniin on yritetty saada erikoisella rypälecocktaililla perinteisen menetelmän kuohuviinien hiivavetoisen sävykkyyden ja tavaran asemesta. Valtaosalle riittää mutkattomaan valkoviinin lisätyt kuplat, kuten laatuun nähden suhteellisen hinnakkaiden Prosecco-skumppien suosio paljastaa.

Englantilaiset kuohuviinit ovat viimeisen 10 vuoden aikana keränneet laatumainetta eikä ansiotta. Parhaimmillaan ne muistuttavat vanhan ajan erittäin voimakkaan hapokkaita samppanjoita samppanjan tyylisellä maaperällä. Pieni tuotanto ja muodikkuus merkitsevät tuottajan kannalta mukavia hintoja sekä vaikeaa saatavuutta etenkin Britannian ulkopuolella. Myös Alkon toista englantilaista kuohuviiniä edustaa Ridgeview ja tällä tarkemmin Merret Grosvenor Chardonnay Blanc de Blancs Methode Traditionelle Sparkling Wine 2006 nykyhintaan 30,30 euroa. Laatutaso on hyvä, mutta viini on turhan nuori, mikä on tyypillistä myös Englannissa myytäville skumpille. Tulevaisuudessa vanhan ajan happovetoista intensiivistä samppanjatyyliä edustavat juuri englantilaiset kuohuviinit. Samppanjan tuotantoaluetta ollaan laajentamasta ja nyt sallitut hehtaarisadot edustavat laatuviinien huippua, joten kilpailu on tervetullutta yhä useammin kevyehköksi muuttuville samppanjoille.

Laman myötä samppanjatuottajien hintojen ”nostokilpailu” on väistynyt ja nimekkäimmistä on peräti korjattu hintoja alaspäin. Suurien laatuongelmien pitäisi vähitellen väistyä sekoitteiden perusvuoden vaihtuessa. Erittäin hyvää laatutasoa tarjosi maaliskuussa maistettu Perusvalikoiman 45 euron Louis Roederer Brut Premier NV. Kun muualla halvimpien ja tarjoussamppanjoiden hinta on 15 euroa on Suomessa vastaava hinta verojen ja Alkon vakiokatteen vuoksi parikymmentä euroa. Onnistuneen Louis Massingin voimalla ja muilla edullisilla samppanjoilla samppanjan myynnin pitäisi kasvaa muita viinejä reilusti nopeammin kun lisäksi taloudenkin pitäisi kasvaa jälleen eli juhlinnan lisääntyä. Pullon sisältöriskin pitäisi huomattavasti vähentyä. Pitemmällä tähtäyksellä samppanjan potku vähenee eli yhä useamman pitäisi senkin vuoksi mieltyä siihen. Edullisten nykysamppanjoiden tavara on todennäköisesti nykytrendien jatkuessa vakio 10-15 vuoden kuluttua.

Katso tietokannan viimeisen reilun kahden vuoden aikana arvioidut enintään 8 euron, 8-10 euron ja 10-20 euron kuohuviinit sekä erikseen cavat samppanjoita unohtamatta.