Hanapakkausviineissä yleiskosiskelevaa, kohtuutanniinista ja raikkaan hapokasta punkkutyyliä tarjoilee Quinta do Conde 2u Lisboa 2008. Hinta 23,90 euroa on erittäin kohtuullinen kolmen litran pakkauksesta. Tästä perusviinin kuluttaja ei voi olla pitämättä. Uudesta-Seelannista tulee puolestaan kaksi parinkympin viiniä Coopers Creekiltä vuodelta 2005. Normaalia pidempi ikä on tuonut kumpaankin ruokaystävällisyyttä ja yleiskäyttöisyyttä. Voimakkuus ei ole kummankaan tunnuspiirre ja hapettamalla kumpaakin ikä jo hieman painaa.

Carignan-viinit ovat haastavia siemenmäisillä ja yleensä vaativan maanläheisillä aromeilla. Poikkeuksen vaativuussääntöön muodostaa nautittava ja yleiskäyttöinen chileläinen Undurraga TH Carignan Cauquenes Maule Valley 2008. Rypäleelle tyypillisesti tanniinit ovat kohtuulliset, tosin hapotus on tuonut tasapainoa ja parfyymisuutta paahtuneen kypsään olemukseen. Viini on yleiskäyttöinen. Toinen asia on sitten hinta 19 euroa, mutta viini onkin tarkoitettu persoonallisuuksien ”päänahan metsästäjille”. Toinen persoonallista rypälettä esittelevä on Petit Verdot –rypäleestä valmistettu aussi Brown Brothers Limited Release Victoria Heathcote 2007. Rypäleelle tyypillisiä tanniineja sekä hapokkuutta riittää toimivan supistavana, sekä parfyymisen yrttimäistä ja maanläheistä aromikkuutta. Petit Verdot on yksi Porvoon tumman cocktailin rypäleistä, joten liiallista erikoisuutta ei tarvitse pelätä. Edellinen vuosikerta 2006 pelkällä Victorian alkuperäluokituksella myytiin nopeasti loppuun kesytetympien tanniinien ja paremman nautittavuuden ansiosta. 15 euron hinta on järkevä.

Kolmas listan erikoisuus on huippuarvostetusta Nebbiolo-rypäleestä Piemonten naapurissa Lombardiassa valmistettu. Nebbiolo-viinien hulppean hintatason huomioiden pullohinta 19,23 ei ole paha kun lisäksi laatutaso on erittäin hyvä ja supistavat tanniinit on kesytetty suhteellisen yleiskäyttöiseksi viiniksi. Jos rypäleen olemukseen ei ole perehtynyt, kannattaa se aloittaa vaikka tällä viinillä.

Espanjan muodikkaalta ja hinnakkaalta Prioraton – katalaaniksi Prioratin – alueelta tulee erittäin hyvän laatutason Mas d'en Gil Coma Vella Priorat 2004 järkevään 25,70 euron hintaan. Prioraton alue on kuuma, mutta aivan Uuden maailman aavikoiden 15 voltin etanolipitoisuuksiin ei sielläkään usein päästä. Ikä on tuonut jo vaativampia aromeja, mutta tanniinit ovat reilun kesytetyt ja melko voimakkaat hapot raikastavat eikä hedelmäisyys lopu. Alueen olemuksen ei pitäisi jäädä epäselväksi. Viini sopii asiantuntijalle sekä ruoan kanssa että seurusteluun.

Vanhan viinin ystävien kannattaa hyödyntää monta vuotta tilausvalikoimassa ollut Riojan uuden aallon valmistustekniikkaa ja uutta rypälecocktailia edustava Marques de Griñon Dominio de Lusar Enartis Rioja 1999. Osalle viini on ehtoopuolella, mutta Riojan perinteiset voimakkaat hapot sekä pitkälle kehittyneet eläimelliset, yrttimäiset ja maanläheiset aromit ovat esillä. Viini ei tosin ole kovin vakaa, kun eri ominaisuudet vuorottelevat pinnalla. Viini myydään ilman kypsytysmerkintää ja se on laskettu markkinoille suhteellisen nuorena. Iän, nimen ja modernin valmistustyylin huomioiden kolmenkympin hinta on järkevä. Säilytyspotentiaalia on paljastunut on Gran Reserva -viinien tyylisesti ja useimpia niistä selvästi enemmän. Katso viinin vuoden 2002 arvio.

Viinien vanhentaminen on aina laadun kannalta riskaabelia, tosin se tarjoaa jälkikäteen mahdollisuuden objektiivisesti tutkailla gurujen hehkutuksia ja lupauksia, jotka useimmiten paljastuvat jonkinlaisiksi pilvilinnoiksi. Ilmiötä voi testata vaikka pienellä porukalla tilausvalikoiman Guigalin vuoden 2000 Hermitagen kanssa hintaan 55,10 euroa. Rhonen lämmintä vuosikertaa 2000 on hehkutettu sekä erityisesti jenkkien suosikkeihin kuuluvia Guigalin viinejä. Nautiskelijalle konsentraatio ei aivan yltänyt huippuviinin tasolle. Hedelmäisyyttä ja pyöreyttä riittää tammen avittamana. Viisi vuotta aikaisemmin viinin juonti olisi todennäköisesti ollut huippuhauskaa, mistä tilanteesta jenkit yleensä antavat pisteet vaikka lupaavat samalla uutta ”paratiisia” varastoinnilla. Viinissä tulee taustalla hieman lahoa puuta ja juureksia eivätkä tyypilliset oliivit ole kaikkien mieleen. Tuhdimpien ja riistaisempien liharuokien kanssa suhteellisen yleiskäyttöinen, eikä viinin ylivoimaa ruoan kanssa tarvitse turhia jännittää.

Nautiskelijan mielestä Etelä-Afrikan tulevat huippuviinit tehdään Syrah-lajikkeesta samoin kuin Australiassa. Aikaisemmin yhtenä Etelä-Afrikan punaviinien lippulaivoista on ollut KWV Abraham Perold Paarl. Arkadian myymälän erikoisvalikoimassa on ollut myynnissä vuosikerta 2003 kuuden kympin hintaan. Tätä voi verrata suunnilleen saman hintatason ja riittävän saman iän perusvalikoiman aussiin Peter Lehmann Stonewell Shiraz Barossa 2004 neljän kympin hintaan. Kumpikin uupuu hieman huippuviinin laatutasosta, mutta KWV:n viinien laatutaso ei ole enää ollut kehuttava viime vuosikymmenen loppupuolelta lähtien.

Listalla on Georges Duboeufin edullinen euron Midin Cabernet Sauvignon –viini Hob Nob vuodelta 2007. Juomaviisauksissa on lainaus Berglundin ja Rinta-Huumon hehkuttamasta viinin huippulaadusta ja upeasta tammmitunnyrikypsytyksestä. Viinimaailmassa on helppo ruveta myyntitykiksi, tosin asian tekee erittäin hämmästyttäväksi tosiasia, että viinin tammilastukypsytystä mainostetaan poikkeuksellisen näkyvästi. Lukijoiden kannattaa ottaa vaarin suomalaisten arvostamien viinigurujen kuvauksista ja vakuuttaa itselleen kuinka tammilastuilla, jäännössokerilla ja alhaisilla hapoilla saadaan volyymiviini muuttumaan huippuviiniksi. Reilun yhdeksän euron hinnallaan viini on poikkeuksellisen laadukas, mutta kuitenkin aistittavalla ”Helppo-Heikin” olemuksella. Jos viinien kuiva analysointi ei kiinnosta niin Hob Nob tarjoaa siihen mutkattoman miellyttävän vaihtoehdon.

Etelä-Rhonen vuosikertaa 2007 on hehkutettu täydellisenä. Kohtuuhintaiset Cotes-du-Rhonen viinit ovat aistittavasti normaalia laadukkaampia, mutta jos alue on normaalisti jo erittäin lämmin, niin hinnakkaammissa viineissä tulee kuivuudesta johtuvia ongelmia, kun rypäleet ovat kärsineet veden puutteesta. Kuivuudessa fenolien (tanniininen) kypsyminen häiriintyy. Oletusarvoisesti kaikkia Etelä-Rhonen vuoden 2007 viinejä ei voi kehua. Katso vuosikerran 2007 viinien arviot.

Vähittäismyynnin enintään kympin punaviinien laatutaso kannattaa katsoa. Toisin päin eli heikoimmat ensin tulostettuna voit katsoa viimeisen reilun vuoden pahnanpohjimmaiset. Nautiskelijan keskeinen tavoite on tiedottaa laatutasoltaan vältettävistä viineistä.